Parempaa suurpetopolitiikkaa

Metsästysmajoilla ja perukan pirttien äärellä voi olla tyytyväinen suurpetopolitiikan suunnanmuutokseen. Suden metsästys odottaa tänäkin talvena, ja karhun metsästys niin ikään on suuntaamassa ensi syksynä kohti kiintiömetsästyksen mallia.

Ensimmäisen kauden kansanedustajana ovat eduskunnan lainsäädäntötahti ja myös politiikan vaikutus saaneet mielessäni mittasuhteet. Jos kolmella sanalla sen tiivistäisin, niin se kuuluisi näin: politiikalla on väliä.

Kaiken leikkauspolitiikan ja maaseudun kurjistamispolitiikan sisältä löytyy yksi valopilkku. Se on tämä suurpetopolitiikka. Tämän eduskuntakauden jälkimmäisellä puoliskolla alkoivat suurpetopolitiikan positiiviset uutiset. Suden kiintiömetsästys mahdollistui, ja nyt myös asetus karhun kiintiömetsästyksestä etenee.

Eduskuntakausien mittainen epäkohta metsästäjiä kohtaan ja samalla maaseudun ihmisiä piinannut epäoikeudenmukainen ylisuojelupolitiikka alkoivat korjaantua. Suunta on oikea, vaikkakin työtä riittää vielä seuraavallekin eduskuntakaudelle.

Riistakeskuksen 18 alueen sudenpyynti 109 kaadon kiintiöllä on hyvä alku, vaikkakin vielä riittämätön jatkumo edelliselle vuodelle.

Karhun metsästyksen eteneminen kiintiömetsästykseen mahdollistaa tulevaisuudessa kaatolupien määrän vastaamista käsistä karanneeseen karhukantaan. Ilveksen ja ahman osalta työ on vielä kuitenkin pahasti kesken, jotta kokonaisuuteen voitaisiin olla tyytyväisiä.

Keskeinen osa politiikkaa on tutkimus ja sen luotettavuus. Suurpetopolitiikan osalta ristiriita Luonnonvarakeskuksen ja metsässä liikkujien havaintojen välillä on räikeä. Olen vieraillut Lukella ja kannustanut heitä lähempään yhteistyöhön metsästäjien kanssa. Suunta vaikuttaa hiljalleen kääntyvän.

Odotan kuitenkin seuraavalta hallituskaudelta panostuksia riittäviin tutkimusmäärärahoihin ja tutkimuksen oikeellisuuden edistämiseen sekä yhteisen tilannekuvan muodostamiseen maaseudun asukkaiden kanssa.

Näin saamme kaatolupamäärät vastaamaan todellista suurpetokantaa samalla vahvistaen luottamusta politiikan oikeudenmukaisuuteen maaseudun ihmisiä kohtaan.