Ruokaa omasta maasta, myös lapsille ja nuorille
Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen nosti hiljattain tärkeän asian keskusteluun: jokaisella lapsella on oikeus syödä kouluruokansa rauhassa koulun koosta riippumatta. Kouluruokailu ei saa olla kiireinen välipysähdys tuntien välissä, vaan osa hyvin suunniteltua koulupäivää.
Jättikoulujen ja suurten päiväkotien rakentamisen aika on ohi. Kuntapäättäjien tehtävä on huolehtia siitä, että oppimisympäristöt säilyvät yhteisöllisinä, turvallisina ja rauhallisina.
Kouluruokailua pitäisi pohtia laajemminkin. Suomessa jokainen lapsi ja nuori saa maksuttoman kouluruoan. Se on kansainvälisestikin poikkeuksellinen hyvinvointiteko. Valitettavan monelle lapselle koululounas on päivän ainoa lämmin ateria.
Keskusta on Suomen suurin kuntapuolue. Puolueella on vahvat juuret maaseudulla, ja sen keskeisiin tavoitteisiin kuuluvat ruokaturva, huoltovarmuus, kotimainen ruoantuotanto ja maaseudun elinvoima. Ruokapoliittisen linjauksen ydin on selkeä: ruokaa omasta maasta.
Siksi meidän keskustalaisten on kysyttävä myös itseltämme, teemmekö kunnissa riittävästi lasten ja nuorten hyväksi. Puolustammeko aidosti heidän oikeuttaan maistuvaan, terveelliseen ja puhtaaseen ruokaan, joka on mahdollisimman lähellä tuotettua ja kotimaista?
Ruokakeskustelut kuntien valtuustoissa keskittyvät liiaksi siihen, kielletäänkö maito- tai lihatuotteet kokonaan, puolitetaanko niiden hankinnat tai kuinka monta pakollista kasvisruokapäivää järjestetään.
Tärkeämmät kysymykset jäävät sivuun. Miten ruoan laatua voidaan parantaa? Miten lisätään kotimaisuutta? Miten varmistetaan, että lapset myös syövät tarjotun ruoan?
Omassa kunnassani olemme pyrkineet siirtämään keskustelua tähän suuntaan. Viime talousarviossa lisäsimme kaikkien puolueiden yhteisellä päätöksellä merkittävästi lisämäärärahoja kouluruoan laadun parantamiseen. Olemme myös aktiivisesti osallistaneet lapsia reseptiikan kehittämiseen kyselyillä.
Tarve kehittämiselle on todellinen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyn tulokset ovat monin paikoin järkyttäviä. Jopa seitsemän prosenttia oppilaista ei syö kouluruokaa koskaan. Yhä useampi yläkouluikäinen kertoo, ettei syö kouluruokaa päivittäin.
Syitä kouluruoan suosion romahtamiselle ovat esimerkiksi ruoan maku ja laatu, kiire ja ruuhkat ruokailussa, sen liian aikainen ajankohta sekä ruokailutilanteiden levottomuus. Ainoastaan noin 40 prosenttia yläkoululaisista pitää kouluruokaa hyvänmakuisena.
Kun ruoka ei maistu, haetaan kaupasta epäterveellisempiä vaihtoehtoja, syödään välipaloja tai ollaan nälissään. Tästä taas seuraa keskittymisvaikeuksia, levotonta käytöstä, väsymystä ja oppimisvaikeuksia, jotka näkyvät koulujen arjessa.
Kouluruokailu on yksi vaikuttavimmista tavoista tukea lasten terveyttä, kasvua ja oppimista. Hyviä esimerkkejä löytyy eri kunnista, eikä pyörää tarvitse keksiä uudelleen.
Suosittelen tutustumaan, kuinka vaikkapa keskustan johtamassa Sodankylän kunnassa ruoan laatua seurataan järjestelmällisesti, hankintoihin kiinnitetään erityistä huomiota, palautetta kerätään säännöllisesti ja ruokahävikkiä mitataan tarkasti.
Kunnissa valmistaudutaan parhaillaan talousarviokokouksiin. Jos haluamme tarjota lapsille ja nuorille lähellä tuotettua, kotimaista, maistuvaa ja terveellistä ruokaa, ensimmäinen askel on tehdä päätös lähellä tuotetun, kotimaisen, maistuvan ja terveellisen ruoan lisäämisestä kunnassa.
Olisiko meidän kaikkien keskustalaisten päättäjien syytä tehdä ryhtiliike jokaisessa Suomen kunnassa ja huolehtia, että myös lapset ja nuoret saavat parasta ruokaa omasta maasta?