Autot | Legendaarinen "Prostata-Volvo" ei vähästä hätkähdä – patarautainen ruotsalaisauto vakuutti lääkärit, poliisit ja DDR:n eliitin
Jos automaailmasta pitäisi valita vastine panssarivaunun, keittiökaapin ja sveitsiläisen linkkuveitsen yhdistelmälle, se olisi melkoisella osumatarkkuudella legendaarinen Volvo 240.
Vuosina 1974–1993 valmistettu ruotsalainen muotoilun riemuvoitto saavutti lähes kulttimaineen jo elinaikanaan. Suomessa se opittiin tuntemaan varttuneiden automiesten ”Prostata-Volvona”, herrasmieslääkäreiden kulkuneuvona, liikenneturvallisuuden airuena ja sinivalkoisen virkavallan ajopelinä.
Kylmän sodan vuosina Volvo päätyi myös osaksi erikoista autohistoriaa rautaesiripun itäpuolella. Puolueettomassa länsimaassa valmistetusta laatuautosta tuli Itä-Saksassa maan kommunistisen eliitin suosima luksussymboli.
Kun tavallinen kansa jonotti Trabanteja ja Wartburgeja, puoluejohto liikkui Volvoilla. Erityisesti Berliinin ulkopuolella sijainneessa puoluejohdon Waldsiedlungissa Volvoja nähtiin niin paljon, että alue sai kansan suussa lempinimen ”Volvograd”.
Puoluejohdon näyttävimmät Volvo-limusiinit olivat kuitenkin ylemmän 260-sarjan pidennettyjä 264 TE -malleja. Myös Stasi käytti Volvoja erilaisissa tehtävissä.
Tekniikan kestävyys ei ollut pelkkää urbaania legendaa.
Volvon legendaariset nelisylinteriset olivat rakenteeltaan yksinkertaisia ja matalaviritteisiä, ja ne saavuttivat maineen poikkeuksellisen pitkäikäisinä. Yhdysvalloista tiedetään jopa miljoona mailia (1,6 milj.km) ajettuja yksilöitä.
Volvon mallimerkinnät olivat matemaattisen selkeitä. Kolminumeroinen koodi kertoi auton sarjan, moottorin ja korimallin: ensimmäinen numero 2 tarkoitti 200-sarjaa, toinen numero viittasi alun perin sylinterimäärään ja kolmas numero ovien määrään. Neliovinen sedan oli 244, kaksiovinen 242 ja viisiovinen farmari 245.
Kaksiovinen 242 oli rakenteeltaan jäykkä ja siitä muotoutui suosittu aihio myös moottoriurheiluun. Vuonna 1983 Volvo päätti kuitenkin yksinkertaistaa nimeämistä, ja kaikkien korimallien takaluukkuun ruuvattiin pelkkä teksti 240.
Suomalaiseen mielenmaisemaan Volvo 245 syöpyi lähtemättömästi poliisin virka-autona. Poliisin käyttöön hankituissa Volvoissa oli työtehtäviin soveltuvia vahvistettuja varusteita, ja farmarin tavaratilaan voitiin asentaa tukeva koiraverkko. Sen taakse pääsivät viikonloppuisin usein myös liian kovaääniset juhlijat. Teräsverkon takaa ei ylettynyt potkimaan kuljettajan penkkiä, ja tila oli helppo siivota keikan jälkeen.
Kun näkee 240-sarjan muotoilun, ajatukset eivät välttämättä vie heti moottoriurheiluun. Auto näytti aerodynaamisesti enemmän tiiliskiveltä kuin urheiluautolta, ja autoharrastajat nimittivätkin sitä hellästi nimellä The Brick eli Tiiliskivi.
Volvo päätti kuitenkin näyttää epäilijöille ja vei 242 Turbo -mallin rata-autoilun Group A -sarjaan 1980-luvun puolivälissä. Kulmikas ruotsalainen herätti aluksi epäilyksiä, mutta lentävä tiiliskivi osoitti nopeasti kykynsä. Tehokkaan turbomoottorin ja kilpailukykyisen alustan ansiosta Volvo 240 Turbo voitti Euroopan vakioautojen mestaruussarjan vuonna 1985.
Kojelaudan päällä oleva pitkä muoviritilä liittyi auton kaiutin- ja lisävarusteratkaisuihin, ja 240 oli saatavana myös kojelautaan asennettavia lisämittareita.
Auton turvallisuus oli myös omaa luokkaansa: Yhdysvaltain liikenneturvallisuusvirasto NHTSA valitsi Volvo 244 vuonna 1976 turvallisuustutkimuksissaan niin sanotuksi standardiautoksi. Valinta perustui siihen, että Volvo tarjosi saman kokoluokan autoihin verrattuna poikkeuksellisen hyvän suojan matkustajille.
Mukaan mahtui myös muita hauskoja yksityiskohtia. Volvon keskikonsolissa oli sähköinen, hermoja raastava turvavyömuistutin, joka naksutti kovaäänisesti laittaen kuljettajan nopeasti kuriin.
Uutena Volvo 240 oli kallis, arvostettu ja erittäin turvallinen ylemmän keskiluokan ajokki. Vuosikymmenten kuluessa se siirtyi lääkäreiltä ja rehtoreilta heidän lapsilleen, sitten maaseudun nuorisolle ja lopulta arvostetuksi veteraaniklassikoksi.
Autosta tuli symboli ajalta, jolloin asiat rakennettiin kestämään isältä pojalle. Tänä päivänä hyväkuntoinen Volvo 240 on haluttu keräilykohde, joka muistuttaa ajasta ennen kosketusnäyttöjä tai ohjelmistopäivityksiä.