Emme kaipaa kulttuurisotia
Tunteeni nousivat pintaan voimakkaasti lukiessani uutisointia, kuinka barokkiorkesterin Händelin Messias-oratorion esitys oli peruttu koulussa uskonnollisen sisällön vuoksi. Olin harmissani myös siitä, että lapset menettivät näin hienon kulttuurielämyksen.
Samaan aikaan uutisoitiin, kuinka perheelle oli maksettu 1500 euron hyvitys siitä, että lapsi oli joutunut koulussa osallistumaan uskonnollista elementtejä sisältävään ohjelmaan eikä koulu ollut järjestänyt vaihtoehtoista ohjelma.
Jälkimmäisessä taisi olla kysymys siitä, että ohjelma oli ollut sellaista, että negatiivisen uskonnonvapauden takaamiseksi vaihtoehtoista ohjelmaa olisi tullut koulun järjestää. Moitteet koululle olivat siis paikallaan, mutta rahallisia hyvityksiä en ymmärrä millään.
Eniten suuttumusta minulle aiheutti se, että tällainen uutisointi herätti taas henkiin ne populismilla ratsastavat tahot, joille ei ole tärkeintä erilaisten ihmisten kunnioittaminen ja ihmisarvo tai edes positiivinen uskonnonvapaus.
He, joille tärkeintä on jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin ja luoda uhkakuvia ja vastakkainasettelua synnyttäen kulttuurisotia.
Nämä öyhöttäjät pyrkivät saamaan vain ääniä kiihottamalla ihmiset toisiaan vastaan. Heitä ei kiinnosta lopulta tolkun linja, jossa kaikkien vakaumusta kunnioitetaan ja rakennetaan kansallista eheyttä. Jos tolkun linja voittaa, heiltä loppuu bensa politiikan koneesta.
Kuopion hiippakunnan piispan Jari Jolkkosen mukaan Suomessa on käännytty itse valitun tyhmyyden tielle. Analyysi on osuva ja oikea.
Jos kuvittelemme uskonnonvapauden olevan sitä, että uskonto saa näkyä ja kuulua vain yksityiskotien ja temppelien suojassa, olemme valinneet neuvostoliittolaisen tulkinnan ”uskonnonvapaudesta”, piispa saarnasi.
Jolkkosen mukaan tarvitaan korjausliikettä aidon vapauden, erilaisuuden sietämisen ja vapautuneen monikulttuurisuuden tielle.
Piispa Jolkkonen on oikeassa siinäkin, että suomalaisessa koulumaailmassa ja oikeuskäytännössä on käännytty painottamaan negatiivista uskonnonvapautta. Tällöin uskonto koetaan vaarallisena.
Osalla on unohtunut, että eduskunnan perustuslakivaliokunta linjasi 2012, että Suvivirsi saa raikua koulun juhlissa. Perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan uskonnollista alkuperää olevia perinteitä voi sisältyä koulun perinteisiin juhliin. Yksittäinen virsi ei tee juhlasta uskonnon harjoittamiseksi katsottavaa tilaisuutta. Joulukuvaelman voi esittää kaikkien läsnä ollessa.
Pienenä maana Suomi ei menesty kulttuurisotia sytyttämällä, vaan arvostamalla toinen toisiamme ja rakentamalla siten kansakunnan eheyttä.
Olen vieraillut kristittynä moskeijoissa, synagogassa, Buddha ja shinto-temppelissä ja monen uskontokunnan kirkossa ja pyhillä paikoilla. Niihin tutustuminen on lisännyt sivistystäni, tietoani ja ymmärrystäni erilaisista uskonnoista ja kulttuureista. Olen lukenut Islamin käsikirjan, jotta voisin ymmärtää paremmin toisia ihmisiä, maailmanpolitiikkaa ja ajan ilmiöitä. Omista arvoistani tai uskostani ei ole tarvinnut luopua.
Pienenä maana Suomi ei menesty kulttuurisotia sytyttämällä, vaan arvostamalla toinen toisiamme ja rakentamalla siten kansakunnan eheyttä.
Altistuminen erilaisille uskonnoille ja uskonnollisille elementeille on hyväksi meille kaikille. Erityisen tärkeä on oma kristillinen perintömme. Jos me katkaisemme juuremme perintöömme, johon koko läntinen kulttuurimme nojaa, tämä kansakunta on tuhon tiellä.