Puoluevaltuuston merkityksestä
Osallistuin viikonloppuna keskustan puoluevaltuuston kokoukseen. Ensimmäisen kerran tulin valituksi puoluevaltuustoon keskustanuorten edustajana vuonna 2010 Lahden puoluekokouksessa, kun olin 22-vuotias.
Sen jälkeen olen saanut toimia puoluevaltuustossa monessa eri roolissa.
Puoluevaltuusto on puoluekokousten välillä kansanliikkeemme ylin päättävä elin – tai ainakin sen pitäisi olla sitä. Liian usein kuulee turhautunutta puhetta, että puoluevaltuusto on enemmän keskustelukerho ja kumileimasin, jolla ei ole todellista mahdollisuutta vaikuttaa puolueen politiikkaan.
Vastaus tähän puheeseen pitää olla puoluevaltuuston toiminnan kehittäminen, ei näivettäminen.
Meillä on järjestöaktiiveissamme mahtava voima ja osaamispankki. Miten saisimme siitä enemmän tehoja irti?
Puoluehallitus esitti puoluevaltuustolle eräitä sääntömuutoksia puoluevaltuuston kokoonpanon ja tehtävien muuttamiseksi. Nämä esitykset menevät Tampereella kokoontuvalle puoluekokoukselle.
En kirjoita tätä nyt meppinä, vaan tavallisena keskustalaisena. Minusta esitetyt muutokset eivät ole hyviä.
Mikäli puoluevaltuuston kokoa pienennetään, heikentyy myös edustuksellinen demokratia kansanliikkeessä. Ja luultavasti putoajat olisivat etupäässä pienemmiltä paikkakunnilta.
Ymmärrän esitetyt perusteet ketteryydestä ja siitä, että puoluevaltuuston jäsenet osallistetaan paremmin.
Eikö voisi ennemminkin siis pohtia, pitäisikö esimerkiksi puoluevaltuuston valiokuntia lisätä ja jäsenmäärää niissä pienentää? Näin jokainen puoluevaltuutettu pääsisi tehokkaampaan työskentelyyn mukaan.
Ohjelmatyössäkin puoluevaltuusto voi olla suureksi hyödyksi.
Lisäksi esitetään presidenttiehdokkaan valinnan siirtämistä puoluevaltuustolle. Mielestäni se kuuluu edelleen puoluekokoukselle.
Moni aatesisar ja -veli muistaa vielä legendaarisen puoluekokouksen marraskuussa 1981, jolloin presidenttiehdokkaan valinta, ”tohtorien taistelu”, päättyi Johannes Virolaisen voittoon.
Tietenkin aika on siitä muuttunut sikäli, että meillä voidaan järjestää puolueen sääntöjen mukaan esivaali ehdokkaan asettamisesta.
Kuitenkin: mitä jos siinä olisi kolme ehdokasta, joista kaikki saisivat suunnilleen kolmanneksen äänistä? Ehkä puoluekokous joutuisi sitten kuitenkin päättämään uuden äänestyksen jälkeen.
Sitä paitsi puoluekokous on perinteisesti muodostunut myös komeaksi lähtölaukaukseksi presidentinvaaleihin. Kun kyse olisi vain yhden päivän kokouksesta, niin kovin suuresta kustannuksesta ei ole kyse.
Mikään vaalijuhla ei tule puoluekokousta korvaamaan.
Aikanaan puoluejohdossa vastustin pyrkimyksiä ottaa puoluesihteerin valinnan oikeus pois kenttäväeltä. Kokoomuksessahan käytännössä puoluejohto nimeää puoluesihteerin ja presidenttiehdokkaan, mutta meillä asia on toivottavasti jatkossakin toisin.
Toivon, että nytkin mietimme vahvasti puolueemme luonnetta elävänä, demokraattisena kansanliikkeenä.