Valoa näkyvissä
Jussi Yli-Lahti työskenteli 80- ja 90-luvulla puoluetoimistossa. Eläkeläisenäkin hän on laatinut puolueiden kannatusgallupeista teräviä ja äärirehellisiä analyysejä kommentteineen, joita on lähettänyt parinkymmenen hengen ringille, tietysti luottamuksellisesti.
Pari kuukautta sitten Jussi kommentoi tuoretta gallupia otsikolla ”Ei valoa tunnelin päässä”. Se pääsi tarkoitettua laajempaan julkisuuteen ja tuotti ilottelevia uutisia pääkaupunkimediassa.
Huonostihan asiat ovat olleet jo niin pitkään, että uskollisimpienkin usko on ollut koetteella. Tohdin kuitenkin otsikoida tämän jutun valoisasti. Näen useampiakin toivon pilkahduksia.
Tositesti odottaa kahden ja puolen kuukauden päästä. En usko kuntavaaleissa päästävän neljän vuoden takaisiin lukemiin, mutta kyllä paljon parempaan kuin mitä gallupit nyt näyttävät.
Viimeiset ovat näyttäneet nousua. Pientä, mutta nokan saaminen nousuun on psykologisesti tärkeää. Tunnelma vaikuttaa reaalikannatukseen.
Iso juttu oli hypähdys puolueiden imagobarometrissä. Yhä useampi pitää keskustaa mahdollisena valintanaan.
Vielä tärkeämpi oli ehdokashankinnan onnistuminen odotuksiin nähden aika hyvin eli keskustalla on jälleen ehdokkaita enemmän kuin millään muulla. Uutisissa on puhuttu enemmän siitä, että luku on alempi kuin viimeksi, mutta kyllä tämä määrä ainakin torjuntavoittoa lupaa.
Etelän suurten kaupunkien ja varsinkin pääkaupungin suuri painoarvo valtakunnallisissa gallupeissa peittää alleen tosiseikan, että maakunnissa näyttää paljon valoisammalta.
Pormestarivaalejaan käyvässä Helsingissähän keskusta ei tavoitellut edes huomiota.
Valon merkkinä näen Etelä-Pohjanmaalla pidettyjen osuuskauppavaalien tuloksen. Kunnallis- tai eduskuntavaalien alle sattuessaan isojen osuuskuntien vaalit saavat esivaalien luonnetta. Niillä puolueet testaavat järjestönsä iskukykyä hankkiessaan listoilleen ehdokkaita ja sitten vertailevat äänimääriä. Täkäläisen maakunnallisen osuuskaupan edustajistoon keskustan listoilla oli eniten ehdokkaita ja niiltä valittiin enemmän edustajia kuin muilta yhteensä. Niin oli Seinäjoella, niin oli maakunnan muillakin seuduilla.
Kuntajytkyllään uhoilleiden persujen kannatus jäi olemattomaksi. Se kertoo järjestön heiveröisyydestä. Ei heidän kuntavaaleihin asettamiensa ehdokkaiden määrä yllä likellekään keskustaa. Tietysti persuista kuntavaalien suurin voittaja tulee, mutta uskon voiton jäävän paljon alle odotusten. Jo se, että puolue puhuu asioista, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä kunnanvaltuustoissa käsitellään, nakertaa uskottavuutta. Kysymys on kuitenkin siitä, millaisten päättäjien haltuun kuntalaiset yhteiset rahansa uskovat.
Lappilaisen juristin ja keskusta-aktiivin Janne Kaisanlahden uusi pieni kirja ”Neliapilan lehdet” on järjellä ja sydämellä kirjoitettu kertomus keskustan syväidentiteetistä eli siitä, minkä on sanottu olevan puolueelta kadoksissa. Suosittelen lämpimästi nykyisten päättäjien ja toimeenpanijoiden luettavaksi. Kiireiset ministerit tuskin ehtivät, mutta avustajilta pitäisi muutama tunti aiheelle liietä.
Mitä paremmin puolueen alkuperäiset aatteet ja tarkoitusperät tuntee, sitä vähemmän tulee tehdyksi ainakaan kaikkein vaikeimmin korjattavia virheitä. Sellaisten tähdenhän tähän notkoon jouduttiin.