Velkaantuminen ei lopukaan
Kaksi vuotta sitten kokoomus ja perussuomalaiset marssivat valtaan yhdellä lupauksella: Suomi ei enää elä velaksi. Nyt tiedämme, kuinka siinä kävi.
Hallitus päätti kevään puoliväliriihessä ottaa vieläkin enemmän velkaa. Samalla se esitti veronalennuksia. Tämän vuoden kokonaisvelanotto nousee 13 miljardiin. Sillä summalla maksaisi poliisin menot yli 12 vuodeksi.
Jäljelle jää velkakaaos, jossa pysyviä menoja ei ole edes yritetty hoitaa tuleville sukupolville tasapainoon. Hallituksen tulisi toimia vastuullisesti ja neuvotella Suomen taloudesta parlamentaarisesti myös vuoden 2027 yli.
Numerot puhuvat puolestaan. Hallituksen tavoitteena oli saada velkasuhde laskemaan 81,6 prosenttiin vuoteen 2027 mennessä. Uusimmat ennusteet kuitenkin näyttävät, että vuonna 2029 velkasuhde lähentelee jo 90 prosenttia.
Luvut eivät valehtele, mutta niiden edessä hallitus päättää kuitenkin sulkea silmänsä. Vaalikauden aikana otetaan velkaa 45 miljardia euroa, mikä on enemmän kuin aikaisemmilla vaalikausilla.
Hallituksen talouspolitiikan suurin virhe taitaa olla se, että he unohtivat ihmisen tuijottaessaan lukuja. Inhimillinen pääoma on osa talouden kivijalkaa.
Ihmisen unohtamisesta kertoo muun muassa se, että työttömyysturvan lapsikorotuksen poistolla laskettiin olevan 10 000 ihmistä työllistävä vaikutus. Todellisuus on kuitenkin mennyt niin, että työttömien lasten ruokarahan leikkaus ei ole poistanut työllistymisen esteitä. Laskentakaava oli kylmä, kova ja epäuskottava.
Tilanne työllisyysrintamalla on surkea. Kokoomuksen kylmän talouspolitiikan tuloksena on kasvanut työttömyys 50 000 ihmisellä sekä valtion menot. Työttömien työnhakijoiden määrä kasvaa joka kuukausi. Suomessa on 320 400 ihmistä ilman työtä. Tämä on 35 000 enemmän kuin vuosi sitten.
Samaan aikaan kahdessa vuodessa on nähty 7000 yrityksen konkurssia.
Herää kysymys: miksi hallitus ei korjaa virheitään, kuten lapsikorotusten poistoa, kotitalousvähennyksen heikentämistä ja kohtuutonta arvonlisäveron korotusta? Sen sijaan hallitus tekee päätöksiä, jotka uhmaavat sekä järkeä että oikeudenmukaisuutta.
Kasvua ei tule, jos rohkeutta korjausliikkeeseen ei löydy.
Yksi hallituksen vaalitemppu on lähes miljardiluokan yhteisöveron alennus, josta arviolta puolet hyödyttää vain kymmentä suurinta yritystä.
Valtiovarainministeriö ja muut toimijat ovat varoittaneet, ettei tämä ole tehokas kasvutoimi. Todennäköistä on, että yhteisöveron laskulla yritysten säästöt eivät mene investointeihin vaan rahat valuvat osinkoina ulkomaille.
Keskusta on esittänyt pienten ja keskisuurten yritysten investointeja tukevaa Viron veromallia yhteisöveron keventämisen sijaan. Keskustan veromallissa yritysten sisään jäävää voittoa verotettaisiin kevyemmin kuin ulos jaettavaa. Tämä kannustaisi aidosti investointeihin, kasvuun ja työllisyyteen – ei osinkobonuksiin.
On käymässä yhä selvemmäksi, että hallituksen linja on unohtaa pienituloiset, sivuuttaa keskituloset ja jakaa helpotuksia niille, joilla menee muutenkin loistavasti.
Tammikuussa 2025 hallitus kiristi keskituloisen suomalaisen verotuksen kovimmaksi kymmeneen vuoteen. Tavallisten ihmisten ahdinko jatkuu edelleen ja ostovoima ei kasva.
Keskituloisten tuloveroalennusten vaikutus hupenee vähennysoikeuksien poistamiseen sekä kasvaneesta työttömyydestä johtuvaan tarpeeseen korottaa työttömyysvakuutusmaksuja sekä aiemmin ostovoimaa syöneisiin kulutusverojen korotuksiin.
En voi tukea tätä linjaa. Talouspolitiikan johdon tehtävä ei ole olla rikkaiden etujärjestö. Sen pitää olla koko kansan työkalu. Epävarmuuden lisääminen ja kansan tuloerojen kasvattaminen eivät kuulu hyvän talouspolitiikan työkalupakkiin.
Suomen turvallisuus ja kirkas tulevaisuus makaa hallituksen talouspolitiikan varassa. Siksi talouden kunnostaminen pitää ottaa tosissaan.