Turvallisuus vaati yhteisvelkaa

EU on määritellyt puolustuksen valkoisessa kirjassa tavoitteekseen, että unionin on oltava uskottava itsenäinen puolustustoimija vuoteen 2030 mennessä. Puolustukseen ollaan suuntaamassa 800 miljardin panostukset, eli suurin piirtein koronaelvytyspaketin verran.

Valtavan satsauksen rahoittaminen osin myös yhteisvelalla vaatii EU-instituutioiden ja jäsenmaiden yhteistä hyväksyntää.
 
Jäsenmaiden omaa panostusta aseisiin ja puolustukseen vaaditaan yhteensä 650 miljardin edestä. Poikkeuksellisesti EU joustaisi velkasäännöistä puolustuksellisten tarpeiden vuoksi.

Paketin loppu eli 150 miljardia, tulee komission ehdottamasta uudesta EU:n yhteisvelalla katettavasta Safe-rahoitusvälineestä, johon eduskuntakin otti yli puoluerajojen keskustaa myöten myönteisen kannan viime perjantaina.
 
Yhteisvelan aiemmasta vastustuksesta huolimatta olemme tilanteessa, jossa puolustukselliset seikat ovat nousseet niin merkittäviksi, että eduskunnastakin löytyi yksimielisyys yhteisvelan hyväksymiseksi.

Suomen vastuut kasvavat luonnollisesti unionin ottaman lisävelan myötä, mutta lähtökohtaisesti jokaisen jäsenmaan on hoidettava omat lainaosuutensa.
 
Oltiinpa puolustuksen tarpeisiin otettavasta yhteisvelasta mitä mieltä tahansa, on koko unionin turvallisuuden etu se, että puolustuksensa heitteille jättäneiden maiden kynnys tehdä investointeja laskee.

Suomi hyötyy komission kautta otetusta velasta verrattuna markkinalainaan vain vähän jos laisinkaan, mutta monelle muulle maalle korkokulut ovat Safe-rahoituspaketin kautta huomattavasti edullisempia.

Mikäli muun Euroopan heitteille jätettyä puolustuskykyä pystytään kasvattamaan halvemmalla hinnalla, on se myös meidän suomalaisten etu.

Suomi laahaa talouskasvussa unionin häntäpäässä. Mikäli Suomen valtiontalouden heikkeneminen jatkuisi ja lainanotto markkinoilta kallistuisi, hyötyisimme myös itse komission kautta otetusta rahoitusvälineestä.

Puhumattakaan suomalaista sotateollisuutta hyödyttävistä yhteishankinnoista, varsinkin maataistelukyvyn vahvistamisessa.
 
Joka tapauksessa Euroopan uskottava puolustuskyky vaatii vahvistusta. Venäjä on osoittanut, että sillä on kykyä ja halua siirrellä rajoja mielivaltaisesti. Koko Euroopan puolustuskyvyn vahvistuminen on erityisesti Venäjän rajanaapureiden etu.

Valinta ruton ja koleran väliltä on vaikea, mutta yhteisvelkaa on vaikea tässä vaiheessa työkaluna vastustaa. Kunhan muiden varojen uudelleen kohdistaminen on ensin tutkittu, pelisäännöt takaisinmaksusuunnitelmineen ovat selvät ja otetusta velasta vastaa kukin jäsenvaltio itse.