Kohti aitoa paikallista sopimista
Koronapandemiankin keskellä poliitikkojen tulee katsoa rohkeasti tulevaisuuteen. Päättäjien vastuu on varmistaa, että Suomi kykenee tulevinakin vuosikymmeninä huolehtimaan kansalaisten hyvinvoinnista. Hyvinvoinnin rakentamisessa taloudella on tärkeä välinearvo. Ilman kestävää taloutta ei ole hyvinvointiakaan.
Huhtikuun puoliväliriihestä tarvitaankin päätöksiä, jotka kannustavat koronakriisin kurittamia yrittäjiä työllistämään ja investoimaan heti pandemian hellittäessä. Ilman niitä työllisyysaste ei nouse eikä julkisen talouden tilanne parane.
Erityisen tärkeä on huomioida pienet yritykset, jotka ovat kärsineet kaikkein eniten koronakriisistä.
Tarvitsemme vahvoja linjauksia työllisyyden ja yrittäjyyden hyväksi. Erityisen tärkeä on huomioida pienet yritykset, jotka ovat kärsineet kaikkein eniten koronakriisistä. Riihessä pitää välttää kaikkia ratkaisuja, jotka voisivat vähentää yrittäjien halua työllistää ja investoida.
Keskusta julkaisi omat kehysriihitavoitteensa pari viikkoa sitten. Ohjelman nimi on Sumusta valoon. Näissä talous- ja yhteiskuntapoliittisissa linjauksissamme toteamme, että Suomi on nyt tienhaarassa – valitsemmeko elinvoiman vai näivettymisen tien.
Elinvoimainen Suomi edellyttää rohkeutta uudistuksiin. Yksi välttämättömistä uudistuksista on jo vuosikymmeniä päättäjien pöydällä ollut paikallisen sopimisen lisääminen. Paikallista sopimista vastustetaan usein toteamalla, että meillähän on jo mahdollisuus paikalliseen sopimiseen useimmissa työehtosopimuksissa. Tämä pitää paikkansa. Samalla kuitenkin unohtuu kertoa, että vain harva yritys voi sitä mahdollisuutta hyödyntää.
Jos työntekijät eivät ole niin sanotun normaalisitovuuden piirissä eli työnantaja ei ole järjestäytynyt, ei työehtosopimusten paikallisia sopimisen mahdollisuuksia ole. Kymmenet tuhannet yritykset, jotka joutuvat noudattamaan yleissitovia työehtosopimuksia, eivät saa hyödyntää niihin sisältyviä paikallisen sopimisen mahdollisuuksia. Tämä on väärin.
Esteenä ei voi olla pelko työehtojen polkemisesta. Työmarkkinaosapuolethan ovat nimenomaan keskenään sopineet neuvotteluissa ne asiakysymykset, joista voidaan sopia paikallisesti.
Työelämän tasa-arvon lisäksi paikallisessa sopimisessa kysymys on yhdistymisvapaudesta, joka on turvattu perustuslain 13 pykälässä. Se sisältää oikeuden ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus. Vapaus tarkoittaa myös sitä, että ketään ei voi pakottaa kuulumaan ammattiyhdistysliikkeeseen. Paikallinen sopiminen ei voi siksi rakentua tällaisen pakon varaan. Sopimisen on oltava mahdollista myös yrityksissä, joissa ei ole luottamusmiestä.
Uskon, että paikallisen sopimisen suurin este on ajattelutapa, että työntekijä ja työnantaja olisivat vastakkaisella puolilla. Näin ei kuitenkaan ole. Työntekijät ovat kaikissa yrityksissä tärkein voimavara. Sellaiset yritykset, jotka eivät tätä ymmärrä, ovat yleensä lyhytikäisiä. Menestys rakentuu aina hyvälle henkilöstöpolitiikalle. Osaavista ja ammattitaitoista työntekijöistä kilpaillaan ja halutaan pitää kiinni. Tässä kokonaisuudessa paikallisen sopimisen on aina aitoa sopimista, jossa kaikki voittivat pitkällä aikavälillä.