Metsät eivät ole päästöjä varten
On tullut tästä aiheesta kirjoitettua ennenkin, mutta tarvetta näyttää olevan uusinnalle. Osalta nimittäin näyttää unohtuvan, että metsät eivät ole olemassa sen takia, että voisimme tuottaa päästöjä. Ja politiikassa on vähän sama kuin kuntoilussa, toistoja, toistoja, toistoja.
Maankäyttösektorilla tarkoitetaan maatalousmaan, metsätalouden ja muun maankäytön muodostamaa kokonaisuutta. Viime aikoina on ollut paljon puhetta maankäyttösektorin hiilinieluista, joten on hyvä hieman avata sitä erityisesti metsien osalta.
Aluksi ja asian selventämiseksi, Suomen ja meidän suomalaisten metsät ovat edelleen hiilinielu. Suomen metsät eivät myöskään ole ilmastonmuutoksen syy, vaan syylliset siihen löytyvät fossiilisista polttoaineista ja raaka-aineista.
Julkisuudessa käyty keskustelu hakkuiden määrästä on johtanut keskustelun harhaan siltä osin, että hakkuiden rajoittaminen on sama kuin korjattaisiin rikki menneestä laitteesta sitä ainoaa osaa, joka ei ole rikki.
Metsämaan kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistumien kehitystä on seurattu Suomessa jo pitkään. Metsämaan kasvibiomassa sekä kivennäismaasta muodostuva maaperä ovat olleet ja ovat esimerkiksi vuonna 2024 hiilinieluja. Metsämaan päästöt syntyvät lähes kokonaan orgaanisesta eli eloperäisestä maasta.
Metsien päästöt vaihtelevat vuosittain riippuen hakkuumääristä. Toinen muutoksia aiheuttanut tekijä on, että puuston biomassan arviointiin käytettävät biomassakertoimet muuttuivat pienemmiksi valtakunnallisissa metsien inventaariolaskelmissa.
Biomassakertoimilla muunnetaan puuston runkotilavuus biomassaksi. Mitä suurempi biomassakerroin on sitä enemmän puussa on lehtien, oksien, rungon ja juuriston biomassaa suhteessa runkotilavuuteen (Lähde: Luke).
Pienentynyttä biomassakerrointa ja sen myötä mm. pienempää karikesyötettä (mm. maahan putoavat ja maatuvat lehdet) selittää se, että puuston nuoria ikäluokkia on suhteellisesti vähemmän ja puiden latvustot ovat pienentyneet.
Biomassaa ja sitä kautta hiilinieluja saadaan lisää suorittamalla metsien hoitotoimet ajallaan. Hakkuukypsien metsien uudistaminen kasvattaa nuorten ikäluokkien määrää ja harvennusten tekeminen ajallaan kasvattaa latvusmassaa.
Hyväkasvuisia turvemaita ei kannata ennallistaa, vaan paras ilmastohyöty saadaan mm. tuhkalannoituksella ja veden pinnan korkeuden säätelyllä, joiden seurauksena puuston kasvua ja sitä kautta hiiltä sitovaa biomassaa saadaan lisää.
EU:n tasolla oleellista on, että jokaisessa jäsenmaassa hiilinielut ja päästöt todennettaisiin ja tulkittaisiin samalla tavalla. Tähän tarvitaan vahvaa Suomen ja suomalaisten metsien edunvalvontaa maan hallitukselta.