Tiedätkö, mikä on Suomen historian pisin ajanjakso ilman rajamuutoksia?
Suomen historiaan mahtuu monta rauhansopimusta ja rauhan aikana sovittua rajamuutosta.
Huhtikuun 18. päivänä tuli kuluneeksi 79 vuotta edellisestä rajamuutoksesta. Tuolloin maailmansodan jälkimainingeissa Suomi myi Neuvostoliitolle Jäniskosken-Niskakosken alueen Inarista. Neuvostoliitto halusi ostolla turvata Petsamon nikkelikaivoksen vesivoimaenergiansaannin.
Petsamon Suomi oli menettänyt Neuvostoliitolle Moskovan välirauhansopimuksessa 1944. Alueluovutukset vahvistettiin vielä Pariisin rauhansopimuksessa 1947.
Itsenäinen Suomi on kokenut rajamuutoksia kaikkiaan neljä kertaa. Vuonna 1920 Tarton rauhassa sovittiin Suomen valtion ensimmäiset rajat, joista tuli sangen laajat, kun Suomi sai vihdoin jo keisari Aleksanteri II:n 1860-luvulla lupaaman Petsamon.
Suomi oli ollut vuosina 1809–1917 Venäjän keisarin alainen autonominen suuriruhtinaskunta. Itsenäistyessään suuriruhtinaskunta eli vuonna 1864 sovittujen rajojen puitteissa. Suurimmillaan suuriruhtinaskunta oli ollut vuoden 1833 aluelisäyksissä, 1864 Siestarjoki siirtyi Venäjälle.
Keskiajalta vuoteen 1809 Suomi oli Ruotsin itämaakunta. Tuolloin Suomen alueeksi käsitettiin suurimmillaan Stolbovan rauhan myötä 1617–1721 voimassa olleet rajat, kun Ruotsi laajeni Karjalassa.
Osa nykyistä Suomea oli tuolloinkin Venäjän aluetta tai pohjoisessa ei-kenenkään yhteismaata.
Vaikka nykyään tuntuu, että Suomi on vankka ja vakiintunut sellaisena kuin se nyt on, pisin aika ilman virallisia rajamuutoksia ei ole se aika, jota elämme nyt.
Pähkinäsaaren rauhan 1323 rajat olivat voimassa peräti 272 vuotta.
Rajalinjasta sopivat Ruotsi ja Novgorodin tasavalta. Novgorod hävisi sittemmin kartalta Venäjänä sittemmin tunnetun Moskovan suuriruhtinaskunnan valloittaessa sen.
Aivan varmaa ei ole, mistä Pähkinäsaaren rauhan keskiset ja pohjoiset rajat kulkivat. Varmoja ovat linjat Karjalan kannaksella, Etelä-Karjalassa ja osassa Etelä-Savoa. Pohjoisessa raja kulki luultavasti Raahen seudulle. Novgorodin osalta raja ei tosin kulkenut sinne asti vaan päättyi Itä-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun tienoille. Pohjoisemmat alueet pysyivät ei-kenenkään-maana.
Pohjoisessa rajalinjalla ei ollut käytännön vaikutusta. Rajaa ei valvottu, ja kanssakäyminen sen yli säilyi entisenlaisena. Alueella ei tosin ollut kovin suurta määrää väestöä.
Vaikka keskiajasta ja uuden ajan alusta tulee mieleen väkivalta, sotaretket ja muu kurjuus, muuttumattomat rajat kertovat tietynlaisesta vakaudesta.
Sotia Suomen alueella nähtiin kyllä Pähkinäsaaren rauhan solmimisen jälkeenkin. Sisäisiä kahakoita oli useita, samoin sotia Novgorodia, Venäjää ja Tanskaa vastaan.
Seuraavan kerran rajasta sovittiin 1595 Ruotsin ja Venäjän kesken. Suomen alue laajeni pohjoiseen. Täyssinän rauha päätti pitkänä vihana tunnetun 25-vuotisen sotajakson.
Toiseksi pisin muuttumattoman rajan aika Suomessa koettiin 1617–1721, 104 vuotta. Isonvihan jälkeen 1721 Karjalan kannasta ja Itä-Karjalaa menetettiin, ja pikkuvihan jälkeen 1743 raja siirtyi Kymijokeen ja Saimaalle asti.
Tästä linkistä pääset katsomaan videohavainnollistuksen Suomen rajamuutoksista 1323–1947.
