Katajainen kansa
Metsät ovat monella tavalla osa historiaamme, kulttuuriamme, talouttamme ja arkielämäämme. Tästä syystä jokaisella suomalaisella on väistämättä jonkinlainen metsäsuhde, ja se herättää paljon tunteita sekä ajatuksia.
Metsänomistajuus on aina ylisukupolvista. Se taimi, jonka tänään istutat, tulee korjuuseen vasta seuraavan omistajan, seuraavan sukupolven aikana. Metsä on myös jatkuvasti muuttuva. Se ei koskaan säily samanlaisena.
Päätehakkuu on vain yksi metsän monimuotoisuuden vaihe. Aluskasvillisuus pääsee vauhtiin, kun suuret puut puuttuvat. Ensin tulevat matalat ruohokasvit ja marjat, sitten pajut ja muut lehtipuut. Kuusen ja männyn tulo kestää hieman kauemmin. Taimettuminen vie oman aikansa, ja taimikkoa hoidetaan eri-ikäisenä eri kasvuvaiheissa.
Yhteisymmärrystä siitä, miten metsiä tulisi suojella ja hyödyntää, ei keskusteluissa aina tunnu löytyvän. Luonnon monimuotoisuus on kuitenkin kestävän metsätalouden perusta. Siinä missä tarvitaan talousmetsien luonnonhoitoa, tarvitaan myös metsien suojelua. Näille molemmille on paikkansa.
Suojelun tulee kuitenkin perustua vapaaehtoisuuteen. Metsänomistaja päättää itse lakien puitteissa, mitä metsästään ja metsälleen tekee.
Ajattelutapa, jonka mukaan metsäteollisuuden yhteiskunnalle tuottama hyvinvointi vaatisi jatkuvasti lisääntyviä hakkuita, on syytä haudata. Metsien käytön taloudellinen kannattavuus, monimuotoisuus ja hiilensidonta on pystyttävä yhdistämään kestävästi ja ylisukupolvisesti.
Tulevaisuuden keskiössä on vahvasti jalostusarvon nostaminen ja tämän keskustelun laajamittainen käyminen on tärkeää.
Suomalaisella osaamisella voimme mahdollistaa korkean lisäarvon tuotteiden syntymisen ja valmistuksen. Tätä kautta voimme myös tukea ilmastonmuutoksen hillintää ja kehittää biotaloutta.
Metsäteollisuus, bioperäinen hiili ja teknologiaosaaminen tarjoavat pohjan e-polttoaineille. Uudet pakkausratkaisut korvaavat muovia, ja siirtyminen puupohjaisiin tekstiileihin korvaa puuvillaa tai öljypohjaisia kuituja. Kehityssuunta on oikea ja välttämätön.
Minä uskon, että Suomi elää vahvasti ja kestävästi metsistä myös tulevaisuudessa. Metsäalan uudistumista tuleekin tukea, jotta uusia innovaatioita syntyy ja ala säilyy elinvoimaisena.
Lopuksi.
Kataja on puista sitkein. Sen kyky mukautua muuttuviin, karuihinkin olosuhteisiin on täysin omaa luokkaansa. Se löytää aina keinot selviytyä.
Katajainen kansa – sitä me totisesti olemme.