Jääkärit saivat nimensä 110 vuotta sitten
Jääkäriliike on kiinteä osa Suomen historiaa. Jääkärit toimivat perustana sekä sisällissodan 1918 valkoiselle armeijalle että juuri itsenäistyneen maan vakituiselle sotaväelle.
Jääkäriliike käynnistettiin syksyllä 1914. Keski-Euroopassa oli alkanut ensimmäinen maailmansota samana vuonna, ja vaikutukset tuntuivat myös Suomessa, jossa tosin säästyttiin varsinaisilta sotatoimilta.
Suomi oli tuolloin osa Venäjää, itsehallinnollinen keisarin alainen suuriruhtinaskunta. Maailmansodan myötä Venäjä päätti liittää Suomen kiinteämmin osaksi itseään, ja alkoivat niin sanotut venäläistämistoimet.
Tämä herätti Suomessa tiukkaa vastustusta. Vaikka valtavirrassa ei uskottu, että Suomi voisi irtautua Venäjästä, joissain kansalaispiireissä haluttiin irtautua emämaasta vaikka väkivalloin.
Venäjän vihollinen Saksa nähtiin luontevana yhteistyökumppanina tällaisille aikeille.
Jääkäriliike onnistui luomaan kattavan salaisen verkoston, ja parituhatta miestä lähti Saksaan sotilaskoulutukseen. Venäjä ei katsonut tällaista hyvällä, ja onnistuikin ottamaan joitain matkalaisia kiinni. Nämä vangitut jääkäriliikkeessä mukana olleet tunnetaan kalterijääkäreinä.
Tasan 110 vuotta sitten, 3. toukokuuta 1916 Saksaan päässeet jääkärit saivat nimensä. Suomalaisjoukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27, saksaksi Königlich-Preußischen Jäger-Bataillons Nr. 27.
Jääkäri (Jäger) tarkoittaa alun perin metsästäjää, mutta on vakiintunut sittemmin jalkaväen sotilasta tarkoittavaksi nimitykseksi.
Suomalaisjääkärit taistelivat useaan otteeseen Saksan itärintamalla Venäjää vastaan. Tunnettuja taisteluita ovat esimerkiksi Misse- ja Aajokien taistelut.
Suomeen jääkärit palasivat pääosin helmikuun loppupuolella 1918. Suomessa oli jo käynnissä sisällissota. Ehdottomasti suurin osa jääkäreistä liittyi taisteluihin valkoisten puolelle, mutta punajääkäreitäkin tunnetaan useita.
Sota päättyi loppukeväällä. Tämän jälkeen Suomeen piti luoda vakaat valtiolliset olot, ja jääkärit olivat ydinryhmänä puolustuslaitoksen järjestämisessä. Tätä oli tekemässä myös merkittäviä Venäjän armeijassa palvelleita vanhempia upseereita, kuten valkoisten ylipäällikkö C. G. E. Mannerheim. Jääkärien joukossa oli paljon näitä vastustanutta henkeä, sillä entiset keisarin upseerit tarjosivat ikään kuin tuulahduksen vanhasta maailmasta, jota vastaan jääkärit olivat lähteneet kamppailemaan.
Suomi oli itsenäistynyt monien eri vaiheiden ja paljolti tuurinkin ansiosta 6. joulukuuta 1917. Jääkärit palasivat siis aivan uuteen valtioon.
Jääkärit järjestivät paitsi asevoimia myös vapaaehtoista maanpuolustustyötä suojeluskuntien muodossa. Jääkäriliikkeeseen osallistuneilla upseereilla oli oikeus käyttää sotilasarvonsa kanssa jääkäri-etuliitettä. Oli jääkärikapteeneita, jääkärimajureita, jääkärikenraaleja.
Jääkäreistä puolustusvoimien komentajana toimivat Lauri Malmberg, Aarne Sihvo, Hugo Österman, Erik Heinrichs, Jarl Lundqvist ja Kaarlo Heiskanen. He kaikki toimivat tehtävässä peräkkäin lukuunottamatta vuosia 1939–1945, jolloin ylipäällikön arvonimellä tehtävässä oli marsalkka, sittemmin tasavallan presidentti Mannerheim.
Viimeisenä puolustusvoimien palveluksessa oli K. A. Heiskanen. Viimeinen elossa ollut jääkäri oli 99-vuotiaana vuonna 1995 kuollut kenraali Väinö Valve.
Tarkemmin Suomenmaa on kertonut jääkäriliikkeestä artikkeleissaan helmikuussa 2025 ja marraskuussa 2024.