Mikä erottaa Keskustaa muista?

Kävin vappuna Lapissa, kotikaupungissani Torniossa pidetyssä Vihreä Vappu -tilaisuudessa. Perinteisesti vappu on ollut enemmän poliittisen vasemmiston juhlapäivä, mutta viimeistään 1980-luvulta lähtien myös ei-sosialistisella puolella on alettu pitää vappujuhlia.

Eri puolilla maata on vakiintuneita Vihreitä Vappujakin järjestetty jo pitkään. Perinteen soisi toki leviävän myös uusille paikkakunnille. Meidän keskustalaisten pitää näkyä ja kuulua muulloinkin kuin vaalien alla.

Hautaudummeko huutelun ja ylipuhumisen alle, vai onko ratkaisu se, että tuomme omankin aatteellisuuden yhä rohkeammin esiin?

Mietin Torniossa käydessäni, miten paljon järjestötyömme onkaan talkoolaisten, ahkerien järjestöihmistemme varassa. Monet heistä olivat olleet telttoja pystyttämässä jo vuosikymmenien ajan silloin, kun minä saavuin ensimmäisen kerran vihreiden katosten luokse.

Joskus 1990-luvulla valiteltiin, että puolueet ovat liian haaleita eikä niitä erota toisistaan. Tänään kyllä erottaa, vasen ja oikea laita ovat molemmat jyrkentyneet kovasti omiin suuntiinsa.

Hautaudummeko huutelun ja ylipuhumisen alle, vai onko ratkaisu se, että tuomme omankin aatteellisuuden yhä rohkeammin esiin?

Kysyin Helsingissä Presidentti-hotellissa pidetyssä keskustan puoluevaltuuston kokouksessa, olemmeko enää desentralistinen liike? Meidän on tarvittaessa voitava tarkastella myös kriittisesti menneitä vuosia, jos haluamme palata gallupien kärkeen. Silloin on välttämätöntä saada takaisin ainakin osa niistä äänestäjistä, jotka ovat meidän kannattamisestamme eri syistä aikanaan luopuneet – mutta myös valloitettava uusia äänestäjiä.

Niitä, joille voisi sanoa, että kokeile Kepua, ainakin tämän kerran. Jospa et pettyisikään.

Yksi konsti tässä on aatteen ytimen kirkastaminen. Sen muistaminen, mikä erottaa meidät kaikista muista puolueista. Ja sen huolehtiminen, että se näkyy, kun pääsemme valtaan.

Päätin vappupuheeni taisteluhuutoon, että Keskustaa tarvitaan. Mutta muistutin, että silloin ei ole kyse haaleasta kompromissista, ei punavihreiden eikä kylmän oikeiston apupuolueesta, vaan vahvasta, hajauttamista, desentralismia ajavasta kansanliikkeestä. Suomalaisesta aatteesta, vuosisataisesta vapauden arvomaailmasta nousevasta, mutta 2020-luvun haasteisiin vastaavasta Suomen Keskustasta.