"Yhteinen ihana vaellus"— Jenny Paulaharju keräsi kansanperinnettä Lapin erämaissa kuuluisan miehensä rinnalla

Oliko toisen vaimon rooli Samuli Paulaharjun tuotannossa merkittävämpi kuin on annettu ymmärtää?
Kirjat

Mitäpä sitä ei tekisi rakkauden tähden.

Kun 41-vuotias oululainen opettajatar Jenny Simelius rakastui työtoveriinsa Samuli Paulaharjuun, hänestä tuli äitipuoli leskimiehen viidelle lapselle.

Lisäksi Jenny sitoutui seuraamaan Samulia tämän pitkille ja vaativille kansanperinteen keruumatkoille Lappiin. Sitä varten tuoreen vaimon oli opeteltava pyöräilemään.

Äitinsä puolelta hienoon pappis- ja porvarissukuun kuulunut Jenny ei ollut lainkaan liikunnallinen, vaan pikemminkin mukavuutta rakastava.

Samuli osti vaimolleen nimipäivälahjaksi polkupyörän, ja niin käynnistyi ajoharjoittelu Kuusamon tiellä. Monien kaatumisten jälkeen yhteinen matka alkoi.

Oululainen Samuli Paulaharju (1875–1944) oli maamme merkittävimpiä kansanperinteen kerääjiä. Vuodesta 1920 lähtien Paulaharjun mukana kulki ja keruutyötä teki hänen toinen vaimonsa Jenny (1878–1964).

Jenny Paulaharjun osuutta hänen miehensä kirjallisessa tuotannossa on pohdittu 1980-luvulta lähtien. Samuli Paulaharju kirjoitti merkittävimmät teoksensa vasta toisen avioliittonsa aikana.

Oliko Jenny Paulaharjun rooli merkittävämpi kuin on annettu ymmärtää? Vastasiko hän jopa kokonaan kirjojen tekstistä?

Aiemmin jo isoisänsä elämäkerran kirjoittanut Samuli Paulaharjun pojantytär Marjut Paulaharju tarttuu kysymykseen kirjassaan Jenny Paulaharju – maankiertäjän perintö. Teoksen lähteinä hän on käyttänyt muun muassa isoäitipuolensa matkapäiväkirjoja ja tämän suunnattoman laajaa kirjeenvaihtoa.

Oulun kuuromykkäkoulun opettajat Mimmi Hevonpää (vas.), Stina Sellman ja Jenny Simelius vuonna 1912. Kuva: Samuli Paulaharju / Museovirasto, kirjan kuvitusta

Jenny Simelius syntyi Paavolassa vuonna 1878 kymmenlapsisen perheen kuopukseksi. Äiti kuoli, kun Jenny oli 10-vuotias.

Lukkari-isä halusi kouluttaa lapsensa, vaikka se tiukkaa tekikin. Jenny pääsi Ouluun tyttökouluun ja oli yksi kaupungin ensimmäisistä naisylioppilaista. Hän kouluttautui kuuromykkien koulun opettajaksi.

Rakastuminen ja avioliitto Samuli Paulaharjun kanssa muutti Jennyn elämän täydellisesti. Hänestä tuli paitsi vaimo ja äitipuoli, myös matkakumppani.

Marjut Paulaharjun mukaan Jenny oli Samulin viidelle lapselle ankara kasvattaja. Hän hävitti kaiken lasten oikeasta äidistä muistuttavan ja laittoi Samulin polttamaan kirjeenvaihtonsa ensimmäisen vaimonsa kanssa.

Kotona vielä asuneet lapset Ahti ja Paula joutuivat majoittumaan piian kanssa pihamökissä, sillä Jennyn mielestä he eivät mahtuneet päärakennukseen.

Kotona kaapin paikan määräsi Jenny, mutta matkat suunnitteli Samuli. Ensimmäinen yhteinen Lappiin suuntautunut keruumatka tehtiin jo kesällä 1920.

Marjut Paulaharjun mukaan Samuli Paulaharju opetti vaimonsa taitavaksi perinnetiedon kerääjäksi. Usein Jenny jäi lappilaiskyliin jututtamaan naisia ja lapsia, kun Samuli suuntasi kulkunsa vaikeakulkuisille reiteille tunturien tietäjien pariin.

Matkoilla Jenny osasi luopua herraskaisuudestaan ja kohtasi kansan luontevasti. Hän kuunteli haastateltaviaan, syventyi näiden huoliin ja kertoi omista kokemuksistaan.

Jenny Paulaharju haastattelee Pajalan muoria Ruotsissa kesällä 1935. Kuva: Samuli Paulaharju / Museovirasto, kirjan kuvitusta

Jenny Paulaharju keräsi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon arvokasta tietoa Lapin lasten ja naisten elämästä. Hänen tutkimusaiheisiinsa kuuluivat muun muassa lasten leikit, naisten työt, talon elinpiiri, karjanhoito sekä paikalliset uskomukset ja parannuskeinot.

Jenny kirjoitti tekemiensä matkojen pohjalta noin 50 artikkelia, joita julkaistiin muun muassa Kotiliedessä. Lisäksi Samuli Paulaharju hyödynsi vaimonsa keruutuloksia omissa kirjoissaan.

Marjut Paulaharju ei tutkimansa aineiston perusteella löytänyt kuitenkaan merkkejä siitä, että Jenny olisi osallistunut luultua aktiivisemmin miehensä kirjalliseen tuotantoon.

– Tuskin voidaan puhua yhteisestä kirjaprojektista tai yhteisestä kirjojen tyylin hiomisesta, Marjut Paulaharju toteaa.

Paulaharjut tekivät viimeisen yhteisen Lapin matkansa vuonna 1938. Samuli Paulaharjun terveys oli jo alkanut heikentyä, ja hän kuoli vuonna 1944.

Jenny Paulaharju omistautui miehensä työn ja muiston vaalimiseen ja kirjoitti puhtaaksi tältä jäänyttä aineistoa. Kirjeessään ystävälleen hän kuvasi pariskunnan yhteistä matkaa kauniisti:

– Minulla oli rikas oma elämä, kun liitin sen Samulin elämään ja sitten elämämme sulautuivat yhteen niin, että ei kummallakaan ollut omaa elämäänsä, oli rikas yhteinen ihana vaellus. 

Marjut Paulaharju: Jenny Paulaharju – maankiertäjän perintö. SKS, 227 s.

Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä helmikuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.