Lukijalta: Turvekeskusteluun on liitettävä myös logistiikka
Suomenmaan uutinen (19.5.) Anne Kalmarin ja Hannu Hoskosen vaatimuksesta käsitellä turvekansalaisaloite viipymättä on tärkeä. Turpeesta pitää keskustella huoltovarmuuden, kotimaisen energian, maatalouden, ruoantuotannon, taimituotannon ja uusien innovaatioiden näkökulmasta.
Mutta kokonaisuudesta puuttuu yksi ratkaiseva kysymys: miten turve, hake, kuivikkeet, biomassa ja niistä syntyvät tuotteet kuljetetaan tuotantoalueilta käyttöön, jalostukseen ja vientiin?
Huoltovarmuus ei synny pelkästään siitä, että Suomessa on raaka-ainetta. Se syntyy vasta, kun raaka-aine voidaan myös ottaa käyttöön, kuljettaa ja jalostaa kustannustehokkaasti eri puolilla maata. Turpeen kohdalla tämä tarkoittaa logistiikkaa.
Suomen nykyinen tavaraliikennemalli on hyvin vahvasti maantiekuljetusten varassa. Tiekuljetusten osuus kotimaan kuljetetuista tonneista on noin 90 prosenttia. Siksi turvekansalaisaloitteen käsittelyssä ei pidä kysyä vain, onko turve uusiutuvaa, hitaasti uusiutuvaa vai päästökaupan piirissä.
Samalla pitää kysyä, miksi turve- ja biomassalogistiikka on jätetty lähes kokonaan nykyisen rekkavaltaisen liikennemallin varaan.
Turvevarojen mittakaava tekee tästä strategisen kysymyksen. Suomen turvemääräksi on arvioitu kymmeniä miljardeja kuutiometrejä. Kyse ei ole pienestä paikallisesta raaka-aine-erästä vaan valtakunnallisesti merkittävästä energia-, maatalous- ja teollisuusvarannosta.
Erityisen tärkeä tämä kysymys on Järvi-Suomessa. Alueella on merkittäviä turve-, hake-, kuivike-, metsäbiomassa- ja energiaraaka-ainevirtoja. Samalla siellä on Suomen laajin sisävesikuljetuksiin soveltuva vesistöverkko.
Karkeasti arvioiden Järvi-Suomen vaikutuspiirissä on noin kolmasosasta jopa puoleen sellaisista turve-, hake- ja biomassavolyymeistä, joiden kuljetusketjuja voitaisiin ainakin osittain tarkastella sisävesikuljetusten, terminaalien ja multimodaalin logistiikan näkökulmasta.
Jos nämä raaka-ainevirrat ohjataan vain rekoilla ja junilla rannikon käyttö- ja vientiketjuihin, sisämaasta tehdään rannikon logistinen syöttöalue. Sisämaa kantaa tuotannon, keräilyn, alemman tieverkon kulumisen ja pitkien kuljetusten kustannukset, mutta logistinen vipuvarsi rakennetaan rannikon satamakaupungeille.
Tämä ei ole luonnonlaki. Se on seurausta liikennejärjestelmän suunnittelusta.
EU:n TEN-T-ajattelu ei tarkoita vain moottoriteitä, ratoja ja merisatamia. TEN-T on eurooppalainen liikenneverkkokehys, jossa tiet, rautatiet, sisävesiväylät, meriyhteydet ja multimodaalit terminaalit muodostavat kokonaisuuden.
Tämä perusajatus oli mukana jo 1990-luvun TEN-T-kehyksessä, mutta Suomessa sisämaan massavirtoja ei ole kehitetty tämän mukaisesti.
Myös EU:n vuoden 2011 liikenteen valkoisessa kirjassa asetettiin tavoite siirtää osa pitkistä maantiekuljetuksista raiteille ja vesille. Suomessa tätä tavoitetta ei ole Järvi-Suomen sisävesiliikenteen osalta kunnolla tutkittu eikä toteutettu.
Sisävesiliikenne ei tarkoita sitä, että kaikki kuljetukset siirrettäisiin laivoihin. Se tarkoittaa järkevää kuljetusportfoliota: lyhyet keräilykuljetukset tuotantoalueilta terminaaleihin, alueelliset varastot, sisävesikuljetukset siellä missä vesitie antaa kustannushyödyn, raidekuljetukset siellä missä raide palvelee massavirtaa ja maantiekuljetukset siellä missä ne ovat tarkoituksenmukaisia.
Siksi turvekansalaisaloitteen käsittelyssä eduskunnan tulisi pyytää selvitys myös turpeen, hakkeen, kuivikkeiden, taimituotannon kasvuturpeen, metsäbiomassan ja turvepohjaisten uusien tuotteiden logistiikasta.
Erityisesti pitäisi selvittää, miksi Järvi-Suomen sisävesivaihtoehtoja ei ole arvioitu TEN-T- ja multimodaalitavoitteiden mukaisesti, mitkä massavirrat soveltuisivat osittain sisävesikuljetuksiin, mitkä väylä- ja terminaalipullonkaulat estävät kehittämisen ja mitä vaikutuksia tällä olisi kuljetuskustannuksiin, tieverkon kulumiseen, päästöihin, huoltovarmuuteen ja alueelliseen kilpailukykyyn.
Kalmari ja Hoskonen ovat oikeassa siinä, että turvekansalaisaloite pitää käsitellä nopeasti ja vakavasti. Mutta käsittelyn pitää olla riittävän laaja.
Turvetta ei pidä käsitellä vain päästökaupan, veroluokan ja uusiutuvuuden näkökulmasta. Siihen on liitettävä myös turvelogistiikka.
Jos huoltovarmuus otetaan vakavasti, myös kuljetushuoltovarmuus on otettava vakavasti. Jos kotimainen energia otetaan vakavasti, myös kotimaisen energian logistiikka on otettava vakavasti. Jos Järvi-Suomen aluekehitys otetaan vakavasti, sisävesiliikenne on otettava takaisin valtakunnalliseen liikennepolitiikkaan.
Veikko Hintsanen
Suomen Sisävesiliitto ry
asiamies , merikapteeni, EMLog
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/