"Ne ovat ongelmista vasta viidennellä sijalla", kiovalaisperhe sanoo sähkökatkoista – Tällaista on elää lasten kanssa kaupungissa, jossa ilmahälytykset soivat yhtenään
Koska ei ollut sähköä, ei ollut myöskään lämmitystä.
Näitä öitä varten Kiovan lähellä asuva Viatsheslavin perhe täytti etukäteen muovipulloja kuumalla vedellä, otti ne mukaansa peittojen alle ja nukkui niiden kanssa.
Yhtenä yönä vanhemmat Alla ja Slava siirtyivät myös kahden lapsensa kanssa nukkumaan läheiseen päiväkotiin, jonne oli tuotu generaattoreita lämmitystä varten.
Venäjä on syksystä lähtien ampunut ohjuksia lukuisiin siviilikohteisiin Ukrainassa. Niillä on vaurioitettu muun muassa sähkönjakelujärjestelmiä.
Muiden ukrainalaisten perheiden tapaan Viatsheslavin perhe on oppinut elämään sähkökatkojen keskellä talven aikana. Kahdesti sähköt olivat poikki peräti 50 tuntia.
Sähkökatkot johtivat ongelmiin myös vedenjakelussa. Se oli Alla Viatsheslavin mukaan vaikeinta.
Marras-joulukuussa perhe sai vettä vain kahdesti päivässä, puoli tuntia aamulla ja puoli tuntia illalla. Sinä aikana piti hoitaa tiskaaminen ja suihkussa käynti.
Alla löi kerran päänsä oveen kiireessä, koska joutui juoksemaan nopeasti suihkuun puolen tunnin aikana.
Perhe onkin oppinut keräämään vettä etukäteen säilöön.
– Meillä on nyt säilössä 70–80 litraa vettä katkoja varten, perheen isä Slava Viatsheslav sanoo, näyttäen toimittajalle täytettyjä vesikanistereita keittiön tiskin alla.
Myös perheen kaksi lasta reagoivat valojen palautumiseen nykyisin kuin juhlatapahtumaan.
Venäjän arvioidaan halunneen tuhota Ukrainan sähkönjakelua talven alla, jotta ukrainalaisten mieliala ja motivaatio heikentyisivät.
Talvi alkaa kuitenkin olla loppusuoralla, eivätkä sähköjärjestelmiin tehdyt iskut ole lannistaneet ukrainalaisia.
Tilanne alkoi helpottua jo tammikuun puolesta välistä lähtien, generaattorien ja nopeiden korjaustöiden ansiosta. Vaikka Kiovassa säännöstellään edelleen sähköä, katkokset ovat lyhyempiä. Niiden aikatauluja pystyy myös seuraamaan netistä etukäteen.
Iltaisin pääkaupunki Kiovan kadut ovat edelleen pimeät, koska valtaosa katuvaloista on sammutettu. Valoa tulee kuitenkin ravintoloista, hotelleista ja kaupoista, joista monet ovat hankkineet omat generaattorit käyttöönsä.
Myös Viatsheslavin perheessä sähköt ovat nykyisin poikki vain muutamia tunteja. Eivätkä sähkö- ja vesikatkot muutenkaan ole perheen mukaan isoin ongelma.
– Ne ovat vasta viidennellä sijalla ongelmiemme listalla. Isoin ongelma on sota ja se, että ystäviämme on rintamalla. Olemme heistä huolestuneita, perheen isä kertoo.
Ilmahälytykset ovat soineet Kiovassa pitkin talvea. Ne itsessään ovat stressaavia, erityisesti lapsille. Iskujen seurauksena toinen perheen lapsista alkoi kärsiä änkytyksestä.
– Alussa ilmahälytyksien aikana lapset itkivät ja sanoivat, että eivät halua mennä käytävään nukkumaan. Nyt he ovat kuitenkin alkaneet sopeutua asiaan, äiti Alla kertoo.
Haastattelun jälkeisenä päivänä Venäjä ampui jälleen yli 100 ohjusta Ukrainaan.
Venäjän laajamittainen hyökkäyssota Ukrainaan on jatkunut kohta vuoden.
Viatsheslavit muistelevat vuoden takaista aikaa. Uutisissa puhuttiin jatkuvasti sodan uhasta, ja myös länsimaiden tiedustelupalvelut varoittivat asiasta.
Myös perhe alkoi varautua. He pakkasivat etukäteen laukun, jossa oli muun muassa perheen henkilöpaperit, käteistä, pattereita ja muita selviytymistarvikkeita. Auto oli myös valmiiksi tankattuna.
Samalla perheellä oli paljon muutakin mietittävää. Perhe oli juuri ennen sotaa saanut toisen lapsen, jonka hoitaminen täytti päivät.
Vuosi sitten helmikuun 24. päivän aamuna perhe sai soiton kollegaltaan Kiovan läheltä. Kollega näki ja kuuli kovia räjähdyksiä kotinsa vieressä.
– Hän kysyi, oletteko nukkumassa ja kertoi sodan alkaneen, Slava Viatsheslav kertoo.
Lopulta sota olikin yllätys.
– Vaikka aihe oli esillä ja olimme valmistautuneet, emme silti halunneet uskoa asiaa. Emme ajatelleet, että näin laajamittainen sota olisi mahdollista nykyaikana.
Puhelun jälkeen perhe nousi ylös, shokissa, olematta varma, mitä tehdä. He alkoivat miettiä, pitäisikö lähteä, ja jos pitäisi, minne. Länsi-Ukrainaan vai Odessaan, jossa perheellä on sukulaisia? Vai olisiko turvallisempaa jäädä kuitenkin kotiin?
Isoja päätöksiä, joiden seurauksista ei ollut varmuutta.
Ensimmäisenä päivänä tavallisten asioiden hoitaminen oli hyvin vaikeaa.
– Laitoin vettä kiehumaan, mutta unohdin laittaa lieden päälle, Slava Viatsheslav kertoo.
Ensimmäisenä yönä perhe meni nukkumaan käytävään, kauemmaksi asunnon ikkunoista. Sen jälkeen he pakenivat Länsi-Ukrainaan.
Sodan alkuvaiheessa Venäjä pääsi etenemään Kiovan lähikaupunkeihin, Butshaan ja Irpiniin, joissa venäläissotilaiden järkyttävät teot nousivat sittemmin koko maailman tietoisuuteen.
Ukraina sai kuitenkin ajettua joukot pois Kiovan liepeiltä. Pääkaupunkia ei saatu vallattua. Huhtikuun puolessa välissä myös Viatsheslavin perhe pääsi palaamaan Kiovaan.
Kiovassa arki on jatkunut niin normaalisti kuin se on sodan keskellä mahdollista. Arjen keskeyttävät kuitenkin jatkuvat ilmahälytykset.
Myös omien läheisten ja tuttujen tilanne rintamilla ja vallatuilla alueilla huolestuttaa.
Samalla Alla ja Slava käyvät sodan keskellä töissä ja hoitavat lapsiaan. Äiti Alla pyörittää yksityistä päiväkotia, isä Slava kahvilaa.
– Ennen sotaa pohdimme, miten kehittää liiketoimintaa. Nyt pohdimme, miten saada se selviämään, Alla Viatsheslav sanoo.
Perheen on yllättänyt lännen antama aseapu. Siitä he ovat kiitollisia.
– Maailmassa on paljon sotia, eivätkä kaikki saa samalla tavalla aseapua. Toisaalta Ukraina seisoo nyt myös koko Euroopan suojakilpenä, pariskunta sanoo.
Perhe on valmistautunut siihen, että sota voi jatkua jopa vielä kymmenen vuotta. Kiovasta he eivät suunnittele lähtevänsä.
– Meidän pitää elää joka tapauksessa, Slava Viatsheslav sanoo.
– Jos sotilaat kestävät, mekin kestämme, pariskunta lisää.