Väitös: Tällaista on venäläisten "hiljainen sabotaasi"
Sotilaallis-isänmaallisella kasvatuksella on ollut suuri rooli venäläisen yhteiskunnan käyttäytymisnormien määrittelyssä, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Jonna Alava.
Alava käsittelee väitöstutkimuksessaan sotilaallis-isänmaallista kasvatusta Venäjällä Ukrainan sodan (2014–2025) aikana. Hänen mukaansa Venäjällä vuodesta 2001 asti voimassa olleet valtiolliset patrioottisen kasvatuksen ohjelmat eivät ole onnistuneet koulimaan kansasta innokkaita isänmaanystäviä.
Propagandistinen neuvostoaikainen sisältö ja metodologia eivät Alavan mukaan istu nykyaikaan, eikä ihmisten oma käsitys patriotismistaan ole muuttunut valtion kaavailemalla tavalla.
– Patrioottista kasvatuksen tehokkuutta ei pidä kuitenkaan arvioida pelkästään sillä, kuinka patrioottiseksi kansalaiset itsensä tuntevat. Tulee arvioida myös sitä, millaista tukea systeemi tuottaa keskushallinnolle ja mitä seurauksia sillä on, Alava toteaa.
Kasvatuksessa tapahtui valtava muutos sodan alun jälkeen, Alava näkee. Vapaaehtoisuudesta tuli pakollista ja isänmaallisuudesta sodan tukemista.
– Valtiollisesta patriotismista on saatu luotua vahva käyttäytymisnormi, mikä luo illuusion, että muut ihmiset ympärillä ovat vannoutuneita patriootteja. Sodasta on tullut tabu, ihmiset ovat hiljentyneet, mikä taas kiihdyttää yhteiskunnan atomisoitumista – yhteisöt hajoavat ja yksilö jää yksin suhteessa valtioon. Tällaisessa ympäristössä on vaikea muodostaa vastarintaa.
Samalla Venäjällä on lisätty kansalaisten valvontaa, kontrollia, painostamista ja kannusteita ilmiantoon.
– Kansalaisuuden kehyksestä on tullut kurinalaisempi. Patrioottinen systeemi näkyy myös sukupuolen tulkinnoissa: miehille on varattu maanpuolustajan ja naisille äidin rooli. Systeemi kasvattaa uutta eliittiä, Alava toteaa.
Hänen mukaansa on syytä epäillä, ovatko tulevat johtajat innokkaita luopumaan valtiollisesta militarismista, jonka avulla he ovat itse nousseet valtaan.
– Vaikka sotilaallis-isänmaallinen kasvatus tuottaa jonkin verran sotilaallisia kykyjä ja kohentaa venäläistä kokonaismaanpuolustuksen konseptia, vakavampi merkitys on sillä, että tulevat sukupolvet totutetaan jatkuvaan sodan ideaan, hän toteaa.
– Tässä mielessä patrioottinen kasvatus on tehokasta. Se rakentaa näennäistä lojaalisuutta ja legitimiteettiä Kremlille sekä ennustaa putinismin jatkumista Putinin jälkeen.
Alavan mukaan Venäjällä on kuitenkin ruohonjuuritason vastarintaa. Se ei ole avoimesti haastavaa, vaan tapahtuu arkipäivän tasolla.
– Venäläiset puhuvat ”hiljaisesta sabotaasista”, joka voi ilmentyä vaikkapa äänenpainoina, ignoroimisena tai propagandististen opetussisältöjen muuttamisena.
Alavan mukaan kaiken takana on raha: jos opettajille ei makseta ylimääräisten tuntien pitämisestä, tuki asialle loppuu siihen.
– Systeemi on siis hauras ja muistuttaa puhetavoiltaan monin tavoin Neuvostoliiton viimeisiä vuosia. Kun tilaa avautuu, piilotetut mielipiteet voivat nousta näkyviin, mikä voi synnyttää lumipalloefektin, hän arvioi.
