Tunnettu ympäristöaktivisti puolustaa järkevää metsätaloutta: "Suurin hiilivarasto saavutetaan harventamalla metsää sopivasti"
Ympäristöaktivistina tunnettu tieteiskirjailija Risto Isomäki on ottanut tuoreessa Aarre-lehden kolumnissa kantaa pitkäjänteisen metsätalouden ja hakkuupolitiikan puolesta.
Isomäen mielestä paljon kohua herättänyt LULUCF-kiista eli kysymys hiilinielujen laskentatavoista aiheutti turhaa vastakkainasettelua, josta pitäisi vihdoin päästä eroon.
– Monet arvostamani ympäristöaktivistit ja europarlamentaarikot pitivät Euroopan parlamentin 13. syyskuuta tekemää äänestyspäätöstä huonona uutisena ilmaston kannalta. Olen itse vakuuttunut siitä, että he olivat tässä asiassa väärässä, hän kirjoittaa.
Isomäen mukaan talousmetsien hiilinielut olisi teoriassa mahdollista maksimoida 20 tai 30 vuoden ajaksi vähentämällä rajusti hakkuiden määrää.
– Tämän jälkeen vaikutus kuitenkin kääntyisi päinvastaiseksi, kun liian tiheäksi jätetyt metsät alkaisivat harventaa itse itseään.
– Suurin lopullinen hiilivarasto saavutetaan harventamalla metsää sopivasti, kirjailija vakuuttaa.
Turhan kiistelyn ja jälkiviisastelun sijaan Isomäki haastaa vanhat kiistakumppanit pohtimaan sitä, miten Suomen hiilinieluja olisi oikeasti mahdollista kasvattaa myös paria vuosikymmentä pitemmällä ajanjaksolla.
– Metsien käyttöä pitäisi ajatella satojen ja tuhansien vuosien perspektiivillä. Niinhän ympäristöjärjestötkin ennen sanoivat.
– Ympäristöliike ja metsänomistajat ovat toisilleen hyvin vaarallisia vihollisia. Yhdessä ne voisivat saada aikaan merkittäviä, koko maailman kannalta tärkeitä asioita, hän painottaa.
Risto Isomäki tarjoaa kolumnissaan pohdittavaksi käytännön keinoja hiilinielujen kasvattamiseen ja muistuttaa samalla Pariisin ilmastokokouksen päätöksistä.
– Siellä päätettiin, että ilmastonmuutosta pitää torjua myös metsien ja maaperän hiilinieluja lisäämällä. Työhön pitäisi kuitenkin suhtautua paljon vakavammin kuin ympäristöjärjestöjen hiilinielukampanja teki.