Toimittajalta | Valtonen eksyi Kremlin keinovalikoimaan – Tälle tielle ei pidä lähteä

Ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) tuli tällä viikolla lipsauttaneeksi jotain sellaista, johon suomalaisten päättäjien ei pitäisi nykyisessä turvallisuuspoliittisessa ilmapiirissä sortua.

Valtonen sanoi yhdysvaltalaisen CBS Newsin haastattelussa, ettei yksikään Venäjän naapurimaa ole sataan vuoteen hyökännyt Venäjää vastaan, mutta Venäjä sen sijaan on hyökännyt 19 naapurimaahansa.

Kommentti nostatti Suomessa heti pientä äläkkää, sillä Valtosen väite ei sellaisenaan pidä paikkaansa.

Siitä osoituksena olkoon vaikkapa jatkosota, jossa Suomea on tavattu pitää hyökkääjänä.

Kokoomuslaiset tosin yrittivät selitellä asiaa Valtosen kannalta parhain päin korostamalla, että Venäjä pommitti jatkosodan alussa tosiasiallisesti ensin Suomea.

Historiantutkijat ovat kuitenkin jo pitkään myöntäneet, että Suomi oli jatkosodassa hyökkääjän roolissa.

– Sitä asiaa on turha kiertää tai selittää muuksi, linjasi muun muassa Markku Jokisipilä Eduskuntatutkimuksen keskuksesta Suomenmaalle vuonna 2021 laajassa jatkosotaa käsittelevässä reportaasissa.

Näin on siitäkin huolimatta, että jatkosodan syttymiseen vaikuttivat myös omat suurvaltapolitiikkaan ja Neuvostoliiton muodostamaan uhkaan liittyvät tosiasiansa.

Valtosen kommentia voi yrittää ymmärtää siitä näkökulmasta, mitä hän sillä kenties halusi sanoa.

Tarkoitus vaikuttaa olleen korostaa, että Venäjä ja sen edeltäjä Neuvostoliitto ovat olleet historian aikana aggressiivinen uhka lähinaapureilleen.

Siitä Suomella, Baltian mailla, Puolalla ja muilla on kipeät kokemuksensa. Ja meno tuntuu vain jatkuvan, kuten Ukrainassa näemme.

Eivätkä Vladimir Putinin Venäjän ekspansiohaaveet ole jäämässä vain Ukrainaan. Sen vuoksi Eurooppa joutuu nyt kiireesti kaivamaan kuvettaan ja varustautumaan lisääntyvää Venäjän muodostamaa uhkaa vastaan.

Siitä kaikesta Valtonen olisi voinut puhua tosiasioilla. Esimerkkejäkin olisi vaikka kuinka.

Valtonen valitsi kuitenkin historiapolitikoinnin, joka on herkkä ja vaikea laji. Ja jos sille tielle lähtee, olisi syytä tuntea hyvin se, mistä puhuu.

Kommentillaan Valtonen tuli astuneeksi osin saman keinovalikoiman äärelle, mitä Venäjä politiikassaan käyttää. Putinin Venäjä on systemaattisesti vääristellyt historiaa valtiollisen propagandansa polttoaineeksi.

Ja historian vääristelyllä Venäjä on perustellut muun muassa hyökkäystään Ukrainaan.

Historian vääristely on myös Venäjän yksi keino käydä hybridisotaa Suomea vastaan, kuten tuore ruotsalaisraportti osoittaa.

Venäjällä Valtosen kommentista riemastuttiinkin samantien.

Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharova muistutti Valtosta muun muassa 1910–1920-luvun vaihteen heimosodista.

Tuttuun tapaan Zaharovan viestintä oli täynnä liioittelua, vääristelyä ja ylitulkintaa. Hän myös kytki Valtosen puheet suomalaisten ja ruotsalaisten harjoittamaan russofobiaan.

Valtosen kommentin erottaa venäläisistä se, että kyse on yksittäistapauksesta. Se ei myöskään vaikuta tarkoitukselliselta vääristelyltä, vaan enemmänkin kömmähdykseltä.

Poliittisella johdolla ei kuitenkaan olisi sellaiseen kömmähtelyyn varaa.

Suomi on perinteisesti tunnettu maana, joka toimii luotettavasti ja uskottavasti. Se on näkynyt myös täkäläisessä historiakeskustelussa, jossa on ainakin pyritty tuomaan uskottavasti esiin myös kipeitä ja suomalaisesta näkökulmasta epämieluisia tosiasioita.

Se korostaa osaltaan sitä, että Suomi on vapaa ja demokraattinen oikeusvaltio, jossa totuuden kertominen ei suoraan uhkaa sen enempää vallanpitäjien asemaa kuin tavallisten kansalaistenkaan turvallisuutta.

Totuus on itseisarvo, jonka varassa Suomi myös pystyy parhaiten vastaamaan Venäjän harjoittamaan vääristelevään propagointiin. Jos siitä aletaan lipsua vallanpitäjien kommenteissa, ollaan liukkaalla tiellä.

Totuus, uskottavuus ja luotettavuus eivät säily itsestään elinvoimaisina. Siitä täytyy pitää huoli jatkuvasti myös omissa puheissa.