Sukupolvenvaihdos, tukikatto ja turvemaan kohtalo askarruttavat maataloustuottajia CAP-uudistuksen kynnyksellä – "Viljelijäkin tarvitsisi muutosturvan"
Suomalaisen maataloustuottajan haasteet eivät ainakaan vähene nykyisestä, kun EU:n maatalouspolitiikan CAP-uudistus astuu näillä näkymin voimaan vuoden 2021 alusta lähtien.
Tämä kävi kouriintuntuvasti ilmi EU-parlamentin maatalousvaliokunan ainoan suomalaisjäsenen Elsi Kataisen järjestämässä keskustelutilaisuudessa Haapajärvellä.
Syntymäpitäjässään vieraillut Katainen esitteli salintäyteiselle yleisölle pääkohtia komission kesäkuussa julkaisemasta esityksestä.
Jäsenmailta odotetaan muutosehdotuksia joulukuun alkupäiviin mennessä, minkä jälkeen siirrytään neuvotteluvaiheeseen.
Äänestyksiä uudistuksen tiimoilta pitäisi olla ohjelmassa maaliskuussa.
Aikataulussa voi silti Kataisen mukaan ilmetä vielä monia mutkia muun muassa Brexitin ja EU-parlamenttivaalien vuoksi.
– Monien isojen maiden meppien pyrkimyksenä on, että uudistusta ei viedä loppuun nykyisen istuntokauden aikana. Lopullisia vastauksia ei ole vielä olemassa ja täälläkin olemme kuuntelemassa teidän evästyksiänne, hän muistutti.
Jäsenmaksujen nousu ja tukirahoituksen rajut leikkaukset ovat toimenpiteitä, joihin on Kataisen mukaan joka tapauksessa syytä varautua.
– Eurooppalaisilla viljelijöillä on loppujen lopuksi samanlaiset ongelmat. Jäsenmaksujen korotus pitäisikin saada optimoitua järkevälle tasolle, hän arvioi.
Kalvoille kirjattujen lukemien mukaan suorista tuista lähtisi pois 15 ja maaseudun kehittämisrahoista jopa 25 prosenttia.
– Leikkausten vastapainoksi jäsenmaille on luvassa enemmän päätösvaltaa omiin asioihinsa. Enemmän paikallisiin olosuhteisiin perustuvia järjestelmiä. Myös valvonnan ja erikoistumisen osalta, suomalaismeppi huomautti.
Turhan byrokratian vähenemisestä antaa toivoa suorien tuki-ilmoitusten, maaseudun kehittämisohjelmien ja alakohtaisten strategioiden korvautuminen 27:llä CAP-suunnitelmalla.
– Hyvä asia on myös perustukirahoituksen säilyminen. Lisäksi komissiolta on luvassa yhteensä 10 miljardin euron tutkimusrahapotti, jonka raportoijana minä toimin. Tämän rahan pitää näkyä myös kentällä, Elsi Katainen painotti.
Paljon porua herättäneiseen viljelijän määritelmään ja kaavailtuun tukikattoon on Kataisen mukaan myös luvassa muutosta.
– Aktiiviviljelijän sijaan jatkossa voitaisiin puhua tosiasiallisesta viljelijästä.
Tilaisuuden alustanut kansanedustaja-viljelijä Juha Pylväs tiesi kertoa, että tukikatto liittyy nimenomaan haluun saada maataloustuilla keplottelijat kuriin.
– Valiokuntamatkalla pääsimme kysymään tukikaton perusteluista. Meille vastattiin, että kattoa ei varsinaisesti haluta, vaan sen avulla yritetään saada tukirahat pois esimerkiksi kiinteistökeinottelijoilta, Pylväs huomautti.
Pylväs ja tilaisuuteen osallistunut kansanedustaja Antti Rantakangas kiinnittivät huomiota jatkuvasti mielipiteitä jakaviin turvemaan käyttöön ja hakkuupolitiikkaan.
– Käännetään nykyinen ajattelu toisinpäin tutkitun tiedon avulla. Turpeesta tehdään hiilensidontapaikka ja vahvistetaan sitä näkökantaa, että nimenomaan nuori hoidettu metsä toimii loistavana hiilinieluna, Rantakangas totesi puheenvuorossaan.
Haapajärvelllä 60 naudan lypsykarjatilaa pyörittävä Harri Finnilä peräänkuulutti tutkimuksen merkitystä ja roolia myös päättäjien ohjenuorana.
– Päätösten pitää perustua faktoihin. Muutama vuosi sitten meillä oli vihreä ympäristöministeri, jonka maataloutta koskevat päätökset perustuivat enemmän olettamuksiin.
Finnilä odottaa CAP-uudistukselta selkeyttä ja uutta otetta myös sukupolvenvaihdosten helpottamiseen.
– Luopumistuki on jo menetetty, eikä sen perään auta haikailla. Mutta jatkossa pitää ottaa huomioon jatkajan lisäksi myös luopuja asema, hän sanoo. Ja asettaa samalla toivonsa Ministeri Jari Lepän ponnisteluihin tilanteen korjaamiseksi.
Harri Finnilä toteaa olevansa nykyisessä tukipolitiikassa eräänlainen väliinputoaja.
– Kyllä viljelijäkin tarvitsisi palkansaajien tyylisen muutosturvan, hän haaveilee.
– Olisimme tehneet jo tyttäreni kanssa sukupolvenvaihdoksen, jos se olisi ollut taloudellisesti järkevää ja mahdollista. Tilan kasvattaminen vaatisi investointeja, joita nykyisessä tilanteessa ei pysty tekemään.
Tytär Kaisa Hosionaho sanoo olevansa yhdessä miehensä valmis jatkamaan tilanpitoa vaikka välittömästi, jos edellytykset muuten olisivat kunnossa.
Hosionaho työskentelee paikallisessa maatalousoppilaitoksessa karjanhoitajana. Aviomies puolestaan puolet vuodesta palkollisena työntekijänä Harri Finnilän tilalla ja toisen puolikkaan muissa töissä.
– Ympärivuotiseen työntekijään ei tilalla ole varaa. Mutta yrittäjinä työllistyisimme siinä molemmat.
Nuori nainen myöntää aprikoivansa usein mielessään sitä, kuinka kauan tukipolitiikan mahdollisia muutoksia jaksaa vielä odottaa.
– Yrittäjyys kyllä kiinnostaa. Mutta jos ehtii nelikymppiseksi, niin voi tulla järkiinsä ja luopua ajatuksesta, hän naurahtaa.