Lukijalta: Suomalainen diplomatia ansaitsee oman liputuspäivänsä
Epävakaassa maailmantilanteessa diplomatian merkitys korostuu enemmän kuin pitkään aikaan, mutta onko diplomaattinen ajattelu hiljalleen unohtumassa suomalaisilta aikana, jolloin sitä tarvittaisiin enemmän kuin koskaan?
Viime vuonna presidentti Urho Kekkosen syntymästä tuli kuluneeksi 125 vuotta, ja tänä vuonna hänen kuolemastaan 40 vuotta. Suomen ulkopolitiikan ja diplomatian historia on täynnä käänteentekeviä hetkiä, ja harva henkilö on vaikuttanut sen kulkuun yhtä merkittävästi kuin Kekkonen.
Hänen syntymäpäivänsä 3. syyskuuta olisi syytä merkitä kansalliseksi liputuspäiväksi suomalaisen ulkopolitiikan ja diplomatian kunniaksi.
Kekkonen johti Suomea poikkeuksellisen pitkään ja vakaasti kansainvälisessä myllerryksessä. Hänen johdollaan Suomi onnistui turvaamaan suhteensa muihin maihin ja rakentamaan luottamuksen ilmapiiriä Euroopassa myös maailmanpoliittisesti vaikeina aikoina, jolloin geopoliittinen paine oli jatkuvaa.
Erityisen merkittävää oli hänen roolinsa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin valmistelussa ja toteutuksessa, jonka kautta Suomi edisti luottamusta idän ja lännen välillä.
Kekkonen ymmärsi diplomatian ja kansainvälisen tasapainon merkityksen paitsi valtioiden, myös tavallisten suomalaisten turvallisuudelle ja hyvinvoinnille.
Liputuspäivän perustaminen hänen syntymäpäivälleen olisi kunnianosoitus suomalaiselle ulkopolitiikalle ja diplomatialle, jotka jäävät usein huomaamatta, mutta ovat ratkaisevan tärkeää työtä maan turvallisuuden ja kansainvälisten suhteiden turvaamiseksi.
Se muistuttaisi meitä valinnoista, jotka vaativat rohkeutta, pitkäjänteisyyttä ja kykyä neuvotella vaikeissa tilanteissa, sekä arvoista, joihin suomalainen ulkopolitiikka edelleen nojautuu.
Suomalaisista presidenteistä vain Carl Gustaf Emil Mannerheimin syntymäpäivästä 4. kesäkuuta on muodostettu kansallinen liputuspäivä, jolloin vietetään puolustusvoimain lippujuhlan päivää.
Päivä muistuttaa Mannerheimin merkittävästä roolista Suomen puolustuksen kehittämisessä ja toimii esimerkkinä siitä, miten presidentin ansiot kansakunnan hyväksi voidaan tunnustaa liputuspäivällä.
Vaikka Kekkosen ulkopolitiikkaa on myös arvioitu kriittisesti, hänen merkitystään Suomen kansainvälisen aseman rakentajana on vaikea kiistää.
Merkitsemällä 3. syyskuuta liputuspäiväksi juhlistaisimme ennen kaikkea suomalaisen ulkopolitiikan ja diplomatian merkitystä, samalla vahvistaen kansallista tietoisuutta siitä, että rauha, vakaus ja itsenäisyys rakentuvat osaavien päätösten, pitkäjänteisen neuvottelun ja kansainvälisen ymmärryksen varaan.
Erkki Jokinen
varapuheenjohtaja, Pohjois-Karjalan Keskustanuoret
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/