PTT: Maaseudun kuntatalous sakkaa ja miesten koulutustaso jämähti 90-luvulle – pelastus voi löytyä vihreästä siirtymästä
Suomen maaseudun talouden näkymät ovat vaikeat niin väestökehityksen, kuntatalouden kuin työmarkkinoidenkin osalta, arvioi Pellervon taloustutkimus PTT:n raportti.
Maaseudun yritystoiminta on kuitenkin rakenteellisesti vakaata, ja tulevaisuuden valopilkkuja voivat olla muun muassa uusiutuvan energian investoinnit.
Suomen maaseudun taloudessa on monia haasteita, maatalousekonomisti Pekka Kinnunen summaa.
– Mutta samalla maaseudulla on keskeinen rooli kansallisessa huoltovarmuudessa, ja yritystoiminnan rakenteellinen vakaus luo pohjaa paikallisen elinvoiman ylläpitämiselle. Maaseudun kunnat näkevät mahdollisuuksia esimerkiksi uusiutuvan energian ja vihreän siirtymän investoinneissa, hän sanoo tiedotteessa.
Kuntien taloudellinen kestävyys on viime vuosina nojannut tilapäisiin tukimekanismeihin, joiden poistuminen paljastaa syvemmät rakenteelliset vaikeudet. Kuntatalouden ylijäämäisyys kääntyi vuonna 2024 selkeään laskuun. Hankalimmaksi kehitys muodostui kaupungin läheiseksi maaseuduksi luokitelluissa kunnissa.
Sote-uudistus jätti maaseutukunnat edelleen vahvasti riippuvaisiksi valtionosuuksista, ja niiden pieneminen kiristää kuntien taloutta entisestään. Moni kunta joutuu harkitsemaan kunnallisveron nostoa.
Maaseudun väestö vähenee ja ikääntyy, mikä heikentää huoltosuhdetta ja kasvattaa tuloeroja verrattuna kaupunkeihin. Maaseudun väestömäärän ennakoidaan laskevan 5–10 prosenttia seuraavan kahden vuosikymmenen aikana.
Erityisesti väestö vähenee harvaan asutulla maaseudulla ja ydinmaaseudulla, mutta kasvaa kaupunkien läheisellä maaseudulla.
Maahanmuutosta tuskin on tilanteen ratkaisijaksi.
– Maahanmuutto ja ulkomaalaistaustaisten Suomen sisäinen muuttoliike kohdistuvat pääasiassa kaupunkeihin. Maaseudun haasteena ovat siis sekä maahanmuuttajien pito- että vetovoima, sanoo ekonomisti Emilia Gråsten.
Maaseudun yritystoiminta on vakaata, mutta yrityksiä perustetaan ja lopetetaan suhteellisesti vähemmän kuin kaupungeissa. Yritykset ovat pääosin pieniä ja toimivat usein perinteisillä ja pääomavaltaisilla toimialoilla.
Kapea toimialarakenne ja riippuvuus yksittäisistä suurista työnantajista lisäävät maaseutualueiden taloudellista haavoittuvuutta. Maaseudun yrittäjien kohoava keski-ikä voi heikentää yritystoiminnan jatkuvuutta, jos jatkajia ei löydy.
– Maaseudun elinvoimaisuuden vahvistaminen edellyttää houkuttelevaa toimintaympäristöä yrityksille, kasvuhalukkuuden tukemista sekä investointivalmiuksien vahvistamista, ekonomisti Antti Norkio toteaa.
Paikallinen työssäkäynti on säilyttänyt vankan asemansa, vaikka etätyö on lisääntynyt. Kaupunkien merkitys maaseudun asukkaiden tulonlähteenä on kasvanut vain hieman.
Maaseudun miesten koulutusvaje on ongelma maaseudulla. Maaseudun miespalkansaajien koulutustaso ei ole noussut lainkaan 1990-luvun jälkeen. Naiset ja kaupunkien väestö ovat yhä koulutetumpaa kuin miehet ja maaseudun väestö.
Alueelliset erot työllisyydessä ja työttömyydessä ovat kuitenkin supistuneet, koska työvoiman tarjonta on laskenut maaseudulla nopeammin kuin työvoiman kysyntä.
Maaseudulla palkansaajien työpaikkoja on hävinnyt 2000-luvun mittaan eniten teollisuudesta, kun yrittäjien määrä on vähentynyt eniten alkutuotannossa. Työ on maaseudulla lisääntynyt merkittävästi vain sosiaali- ja terveyspalveluissa.
PTT:n raportissa muodostettiin kokonaiskuva maaseudun taloudesta tilastollisella rekisteriaineistoanalyysilla, jota täydennettiin asiantuntijahaastatteluilla ja kyselyllä. Vastaavaa kokonaiskuvaa maaseudun taloudesta ei ole aikaisemmin laadittu. Tutkimuksen rahoittaja on maa- ja metsätalousministeriö.