Lukijalta: Suomalainen hyvinvointivaltio käy kuolinkamppailuaan
Petteri Orpon (kok.) porvarihallitus on aloittanut suomalaisen hyvinvointivaltion romuttamisen. Kuluvan vuoden kehysriihessä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluista esitetään leikattavaksi 240 miljoonaa, valtionhallinosta 60 miljoonaa, ja terveydenhuollon asiakasmaksuja korotetaan kovalla kädellä.
Valtiovarainministeriön (VM) budjettipäällikön Mika Niemelän mukaan seuraavalla vaalikaudella Suomea odottaa vielä suurempi sopeutusurakka. Niemelä puhuu velasta, rajoista ja siitä, että ”hyvinvointiyhteiskunnan palvelulupaus pitää päivittää” (Helsingin Sanomat kuukausiliite 4/26).
Siis: mitä hyvinvointiyhteiskunnasta jää jäljelle?
Parlamentaarisen työryhmän ehdotuksen mukaan ensi vaalikaudella julkista taloutta on sopeutettava 8–11 miljardia. Kun talous ei juurikaan kasva, sopeutus on tehtävä leikkauksin ja veronkorotuksin.
Ei ole vaikea arvata, että painopistealueena ovat leikkaukset. Kyyti tulee olemaan kylmää kansan köyhimmälle osalle ja syrjäseutujen asukkaille.
Viimeaikaisten mielipidemittausten mukaan SDP saattaa olla vajaan vuoden kuluttua pidettävien eduskuntavaalien jälkeen suurin puolue ja sen puheenjohtaja Antti Lindtman seuraava pääministeri.
Paradoksaalista on, jos hänen johdollaan hyvinvointivaltion arkkuun lyödään viimeinen naula, sillä SDP:n aivan keskeinen ideologia on ollut hyvinvointivaltion rakentaminen ja säilyttäminen.
Entinen kansliapäällikkö, Sosten valtuuston puheenjohtaja Kari Välimäki kirjoittaa, että verotusta voidaan kiristää. Suomen kokonaisveroaste on vuoden 2016 jälkeen laskenut 2–3 prosenttiyksikköä, eli veroja kerätään hänen mielestään vuosittain arviolta noin kahdeksan miljardia vähemmän.
Jos veroaste olisi säilynyt 2026 tasolla, valtiontalouden alijäämä olisi huomattavasti pienempi. Ei voida myöskään Välimäen mukaan osoittaa, että veroasteen alentaminen olisi tukenut talouskasvua (Helsingin Sanomat, mielipide 22.4.).
Olen Välimäen kanssa samaa mieltä. Kansalaiset maksavat mielellään veroja, jos he voivat luottaa siihen, että yhteiskunta auttaa heitä sairauden, työttömyyden tai muun vaikeuden kohdatessa. Samoin he uskaltavat myös kuluttaa ja siten virkistää kotimaista kysyntää ja talouskasvua.
Hyvinvointivaltion kriisi ei ole budjettiluku. Se on arvovalinta. Kyse on julkisen sektorin tietoisesta heikentämisestä, jotta yksityiset toimijat voisivat tulla tilalle.
Taito Taskinen
Kuopio
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/