Lukijalta: Lähialueella tuotettu kotimainen ruoka pitää tiellä
Söin ensimmäisen appelsiinini 15-vuotiaana 1949 ja muita etelän hedelmiä vasta vuosia myöhemmin.
1930- ja 1940-luvuilla lapsuuskodissani ruokavalio koostui pohjoissavolaisessa hiekkamultamassa kasvaneista perunoista, juureksista vihanneksista, metsistä syksyisin kerätyistä ja talveksi säilötyistä marjoista sekä kotona teurastetun sian- ja lampaanlihasta.
Päivät alkoivat poikkeuksetta lautasellisella kaurapuuroa suuren voisilman kera. Lounaalla ja päivällisellä olivat perunoiden, juuresten ja kasvisten höysteenä edellä mainitut lihat ja sulan veden aikana lähijärven kalat eri ruokamuodoissaan. Kotona leivottu ruisleipä oli voideltu paksulla kerroksella kotona kirnutusta maalaisvoista.
Myöhempinä vuosikymmenä ”sorruin” moniin muotivirtauksiin, kuten margariineihin, joissa silloin oli transrasvaa, joka on vaaraksi terveydelle. Nyt olen palannut takaisin kunnon kotimaiseen ruokaan, joskin terveyssyistä olen joutunut vähentämään punaisen lihan syöntiä.
Kun tätä kirjoitusta naputellessani olen vielä elossa ja käyn hyvän matkaa viimeistä vuosikymmentä sadasta, ruokavalioni ei liene ollut pahimmasta päästä.
Ruokavalion ja liikunnan lisäksi elämäntapani olisi kaivannut lepopäivän pyhittämisen muistamista. Olisi pitänyt edes yksi päivä viikossa unohtaa kaiken maailman kiireet ja hiljentyä.
Kotimainen, lähialueella tuotettu ruoka pitää tiellä!
Taito Taskinen
Kuopio
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/