Seppo Kääriäisellä on Helsingistä kiire Kirman löylyihin

Saunan ovi on niin matala, että siitä kulkiessa on pakko kumartaa.

Sisäpuolella haapaseinien kannattelema katto on sellaisella korkeudella, että selän voi taas oikaista suoraksi.

– Ovi tehtiin tarkoituksella matalaksi. Saunaan pitää mennä nöyränä, sillä sauna on pyhä paikka, kansanedustaja Seppo Kääriäinen sanoo ja asettelee puita uuniin. Sitten kiivetään lauteille.

Pihasauna seisoo postikorttia muistuttavassa maisemassa Iisalmen Kirmalla, jossa Kääriäisen suku on asunut 1500-luvulta lähtien.

Saunan hän rakennutti parikymmentä vuotta sitten, kun edellinen meni vanhaksi. Tilan päärakennukseen on tehty myös sähkösauna. Sitä Kääriäinen käyttää talvisin.

– Aina kun lähden perjantaisin eduskunnasta, minulla on jo Helsinki–Vantaalla sellainen olo, että olisinpa äkkiä kotona, niin lämmittäisin heti saunan.

Saunomisesta on tullut Kääriäiselle eräänlainen rituaali. Löylyissä politiikan kiemurat unohtuvat, sen jälkeen voi heittäytyä vapaalle.

Kiuas kihahtaa leppeästi. Kääriäinen heittää löylyä verkalleen. Hikikarpalot nousevat pintaan.

Millainen merkitys saunalla on politiikassa, täytyy kysyä, sillä Kääriäinen jos kuka tietää vastauksen.

– Ennen se oli merkittävä, nykyään ei niinkään, Kääriäinen ähkäisee ja heittää lisää löylyä.

Hän muistaa saunoneensa menneinä vuosikymmeninä paljon etenkin Erkki Liikasen kanssa, joka oli demarien puoluesihteeri samaan aikaan kuin Kääriäinen keskustan.

Kun neuvotteluhuoneissa ristiriidat ajautuivat umpisolmuun, lähdettiin saunaan.

Erityisesti Kääriäisen mieleen ovat jääneet vuoden 1983 vaikeat hallitusneuvottelut sekä kotihoidon tuesta päättäminen vuonna 1985. Molemmat ratkesivat saunassa.

– Saunaan tullaan paljaina, ilman aseita. Saunassa pyritään sovintoon, siellä ei kuulu juonitella eikä valehdella.

Saunoihin myös satsattiin. Esimerkiksi keskustan vanhalle puoluetoimistolle Helsingin Pursimiehenkadulla suunniteltiin ensimmäisenä sauna.

Siellä Kääriäinen muistelee heittäneensä löylyä myös demaripääministeri Kalevi Sorsan kanssa.

Kerran Kääriäinen sai kutsun Tamminiemeen, jossa presidentti Urho Kekkonen tunnetusti saunotti porukkaa. Sillä kertaa Kekkonen ei kuitenkaan tullut löylyihin.

Saunaan Kääriäinen menee nykyään aina myös silloin, kun poika Otso, 32, tulee kylään.

Siitäkin on tullut eräänlainen rituaali, isän ja työnsä vuoksi paljon ulkomailla olevan pojan yhteinen hetki, jossa jutellaan ”elämän asioista”.

– Siinä pääsee poikaa lähelle, pysyy perillä hänen asioistaan ja suhde säilyy. Minulle se on isänä tosi tärkeä juttu.

Kääriäisen mukaan pojan kanssa vietetyt yhteiset saunahetket kertovat jotain olennaista saunan pyhyydestä. Saunassa istutaan rauhassa, kukaan ei kiirehdi minnekään. Ja jos hetkeen ei ole sanoja, ollaan hiljaa.

– Moni asia, josta on tullut Otson kanssa juteltua saunassa, ei olisi tullut muuten puheeksi. Saunassa ihminen avautuu.

Kiukaan pihinässä tuntuu jo vaimeus. On aika peseytyä, vateihin kaadetuilla vesillä tietenkin. Kuistilla juodaan vielä vichyä. Kaukana pellolla lentelevät joutsenet.

– On kaksi asiaa, jotka ovat välttämättömiä rentoutumisen kannalta, Kääriäinen sanoo verkalleen.

Sauna on tietenkin toinen niistä. Pyhäaamun kävelylenkit ovat toinen. Silloin Kääriäinen kulkee kävelysauvojensa kanssa pitkin kotikylää.

– Silloin minulla tulevat ne tviitit, joissa Kirma on aina läsnä.

Suomenmaan juttusarjassa saunotaan keskustalaisten kanssa. Kutsu Suomenmaan toimittaja saunomaan lähettämällä sähköpostia osoitteeseen saunassa@suomenmaa.fi.