Televisio | Muistatko tämän klassikkosarjan? Televisiohistorian ehkä vihatuin roisto jätti monelle trauman

Vuonna 1976 yhdysvaltalainen ABC-televisioverkko toi ruutuun tuotannon, joka muutti pysyvästi tapaa, jolla katsojat seurasivat televisiodraamaa.

Rich Man, Poor Man – Suomessa nimellä Rikas, rakas, köyhä, varas tunnettu jättimenestys – oli kulttuurinen ilmiö, joka veti miljoonat katsojat ruutujen ääreen viikko toisensa jälkeen.

Sarja osoitti, että televisiossa voitiin kertoa pitkä, elokuvamaisen kunnianhimoinen tarina, jolla oli selkeä alku ja loppu. Se oli merkittävä virstanpylväs amerikkalaisen minisarjan kehityksessä.

Sarjan taustalla oli Irwin Shaw’n vuonna 1970 julkaistu, valtavan suosion saavuttanut samanniminen romaani. Kirja seurasi kahden saksalaismaahanmuuttajaperheen pojan, Jordachen veljesten, elämää toisen maailmansodan päättymisestä aina 1960-luvun loppuun.

Menestyskirjan muokkaaminen televisiolle oli tuohon aikaan suuri kaupallinen riski. Televisiomaailmaa hallitsivat joko yksittäiset elokuvat tai viikosta toiseen jatkuvat, usein löyhäjuoniset sarjat. Rikas, rakas, köyhä, varas osoitti, että katsojat olivat valmiita sitoutumaan myös pitkään tarinaan, jonka henkilöhahmot kehittyivät ja jonka tapahtumat johtivat kohti väistämätöntä loppuratkaisua.

Tarina rakentui kahden täysin vastakkaisen persoonan ja elämänpolun varaan. Rudy Jordache (Peter Strauss) oli kunnianhimoinen, älykäs ja päämäärätietoinen nuorimies, joka raivasi tiensä yhteiskunnan portaita ylöspäin – aina yritysmaailman huipulle ja poliittiseen valtaan saakka.

Tom Jordache (Nick Nolte) puolestaan oli kapinallinen, elämän kolhima ja aggressiivinen nuorukainen, joka ajautui vaikeuksista toisiin. Hänen tiensä vei nyrkkeilykehään, mutta elämä ei tarjonnut hänelle samanlaista nousujohteista menestystarinaa kuin veljelleen.

Tomista tuli sarjan traaginen vastavoima Rudylle: mies, jonka elämässä voima ja periksiantamattomuus eivät riittäneet suojelemaan häntä kohtalolta.

Näyttelijävalinnat osoittautuivat onnistuneiksi. Peter Straussin hillitty ja vakava olemus teki Rudysta uskottavan hahmon, jonka kunnianhimo ja menestyksen hinta kulkivat rinnakkain. Nick Nolten roolisuoritus Tomina puolestaan nosti näyttelijän laajan yleisön tietoisuuteen ja auttoi häntä nousuun Hollywoodin eturivin näyttelijäksi.

Nolten luoma kuva rosoisesta, mutta pohjimmiltaan inhimillisestä kapinallisesta löysi tiensä katsojien sydämiin tavalla, johon harva televisiohahmo pystyi.

MTV toi sarjan Suomen televisioon elokuun lopulla 1977. Tuohon aikaan televisiokanavia oli vähän ja yhteiset ohjelmat olivat kansallisia puheenaiheita. Rikas, rakas, köyhä, varas valtasi suomalaistenkin olohuoneet. Kadut saattoivat hiljentyä ainakin hetkeksi, kun sarjan jaksot pyörivät ruudussa.

Suomalaisyleisö oli toki jo tottunut laadukkaisiin eurooppalaisiin televisiotuotantoihin, mutta amerikkalainen draama tarjosi omanlaisensa näkymän yhteiskuntaan, jossa raha, kunnianhimo ja väkivalta kietoutuivat toisiinsa. Sarja kuvasi amerikkalaista unelmaa ja sen kääntöpuolia: menestys oli mahdollista, mutta sen hinta saattoi olla korkea.

Yksi sarjan hahmo nousi muiden yläpuolelle – ja siihen oli syynsä.

William Smithin esittämä Anthony Falconetti on jäänyt televisiohistoriaan yhtenä 1970-luvun muistettavimmista ja pelottavimmista roistoista.

Falconetti ei ollut mikään sympaattinen antisankari, jonka motiiveja katsoja voisi helposti ymmärtää. Hän oli uhkaava, väkivaltainen ja häikäilemätön mies, jossa ei ollut mitään hyvää. Falconettin vihamielisyys Jordachen perhettä kohtaan teki hänestä sarjan synkän keskipisteen.

Falconettin ja Tom Jordachen välienselvittely päättyi alkuperäisen sarjan järkyttävimpiin hetkiin, kun Tom joutui arkkivihollisensa koston kohteeksi ja kuoli. Katsojalle ei tarjottu klassista helppoa loppuratkaisua: kaikki ei enää päättynytkään oikeuden voittoon, eikä hyvä ihminen välttämättä selvinnyt hengissä.

Falconetti jätti pienen jäljen myös suomalaiseen rockhistoriaan. Hurriganesin vuonna 1978 julkaistun Hanger-albumin avausraita Son of Falcon Eddie viittaa kertoman mukaan juuri Falconettiin – ”remuksi” ilmaistuna.

Alkuperäisen sarjan menestys johti jatko-osaan. Siinä huomio keskittyi Rudyyn, joka nousi poliittisella urallaan senaattoriksi ja joutui tasapainoilemaan vallan, perhe-elämän ja henkilökohtaisten menetysten välillä. Hänen vastustajakseen asettui jälleen Falconetti – murheellisin seurauksin.

Sarjan jälkeen näyttelijöiden urat kulkivat eri suuntiin. Nick Noltesta tuli yksi Hollywoodin tunnetuista luonnenäyttelijöistä, jonka ura jatkui vuosikymmeniä. Peter Strauss puolestaan jatkoi menestyksekästä televisiouraansa ja esiintyi myöhemmin muun muassa historiallisessa minisarjassa Masada vuonna 1981.

Vuonna 2021 kuollut William Smith jatkoi uraansa lukuisissa elokuvissa ja televisiotuotannoissa, muun muassa nuoren Conanin isänä John Miliuksen maineikkaassa Conan Barbaarissa (1982).

Vaikka Smith traumatisoi Falconettina yhden tv-sukupolven, näytteli valkokankaalla pelättyjä ja häikäilemättömiä tyyppejä ja sai paljon vihapostia, kollegat kuvasivat häntä sivistyneeksi, ystävälliseksi ja erittäin ammattitaitoiseksi herrasmieheksi.