Satraappi Hokkanen toivoo keskustan paluuta aitovierille – uudeksi puheenjohtajaksi konkari kannattaa Saarikkoa
– Keskustalla todella on pohdinnan ja johtopäätösten paikka. Vaalitulos on huonoin sataan vuoteen. Puolue on kanveesissa kolmannen ja toistaiseksi pahimman kerran.
Näin toteaa filosofian tohtori, professori ja keskustan historian tuntija Kari Hokkanen.
Vuoden 1970 vaaleissa tien tappioon tasoitteli korkeakouluhallinnon uudistus, vuonna 2011 turpiin tuli jätevesilain vuoksi.
Nyt syitä on monia, mutta kaava on samanlainen. Maaseutuun iski esimerkiksi taksiuudistus.
Perusselityksenä vaalitappiolle esitetään yleensä vastuunkannon taakkaa välttämättömien uudistusten kylkiäisenä saa kansan vihat niskaansa.
Nyt puolue kärsi kuitenkin normaalia enemmän hallitusvastuustaan.
Hokkasen mielestä keskustalle kohtalokkaita olivat nimenomaan sen päälle tulleet taksiuudistuksen kaltaiset pienet yksityiskohdat, jotka sinänsä olisi ollut helppo korjata.
Tappion takana on hänen mukaansa ennen muuta oman peruskannattajaporukan pettymys, ei niinkään se, ettei olisi saatu uusia kannattajia.
– Suurissa kaupungeissa on kovilla panostuksilla tavoiteltu uusia äänestäjiä vuosikymmenestä toiseen ja lyöty päätä seinään. Ehkä olisi syytä myöntää, että keskustan tulevaisuus on maakunnissa.
Hokkanen viittaa Johannes Virolaiseen, joka kehotti 1970 romahduksen jälkeen palaamaan aitovierille.
– Niitä on nykyään enää aika vähän, mutta tässä lausahduksessa on kyllä perää edelleen.
Pitkäaikainen sanomalehtimies näkee keskustan ahdingon taustalla myös mediamaailman yksipuolistumisen. Moniarvoinen maakuntalehdistö on painunut historiaan.
– Puhutaan megafoni-ilmiöstä. Jokseenkin kaikki tiedotusvälineet tekijöineen ovat asioista keskenään yhtä mieltä. Kun sitten tapahtuu jokin moitittava seikka, siitä seuraa hirmuinen pauhu, Hokkanen kuvaa.
Hän toteaa, että ennen oli niitä, jotka selittivät asian toisinkin päin, esittivät perusteluja sille, miksi näin on käynyt.
– Asiat pysyivät paremmin suhteellisuuden rajoissa.
Keskustan puoluehallitus teki vaalitappiosta jo omat johtopäätöksensä ja totesi, että kansa on näyttänyt puolueelle suunnan oppositioon. Tämä lausunto tosin kyseenalaistettiin saman tien useissa analyyseissä eri medioissa.
Hokkanen on varovaisesti näiden näkemysten kanssa samoilla linjoilla.
– Olen miettinyt, että käyttöön voitaisiin ottaa Virolaisen taktiikka 70-luvun vaalitappion yhteydessä. Silloin keskusta ei lähtenyt oppositioon, vaikka kentällä oli siihen kova halu. Virolainen suostui hallituksen kakkosmieheksi ja pystyi tekemään keskustan politiikkaa sen sisällä.
Keskustakonkari toteaa Juha Sipilänkin puhuneen eroamiskirjeessään keskustasta sillanrakentajana.
– Ehkä hän viittasi sillä juuri tähän strategiaan. Hallituksen oven raollaan pitäminen on parempi, jos sitä kautta pääsee puolustamaan esimerkiksi keskustalle äärimmäisen tärkeitä aluepolitiikan arvoja. Ja sotekin täytyy saada kuntoon, Hokkanen pohtii.
Sipilän ratkaisun jälkeen keskusta tarvitsee uuden puheenjohtajan monen arvioimaa nopeammin. Spekulaatiot käyvät kuumina.
Konkarilla on kanta mietittynä jo tähänkin.
– Toivon, että Annika Saarikko valittaisiin perhetilanteesta huolimatta. Lapsen saanti ei ole sairaus vaan normaaliin elämämenoon kuuluva asia.