Presidentti Niinistö käytti valtaansa syvällä sisäpolitiikassa, uutuuskirja kertoo – Puuttui kriittisellä hetkellä kiky-neuvotteluihin
Presidentti Sauli Niinistö puuttui kiky-neuvotteluihin ratkaisevalla hetkellä joulukuussa 2015, kerrotaan tänään julkaistussa Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjassa Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra.
Yhteiskuntasopimuksenakin tunnetun kilpailukykysopimuksen synnyttäminen oli tuolloin hankalassa vaiheessa, sillä neuvottelut olivat katkenneet. Niinistö kutsui EK:n ja SAK:n ylimmän johdon Mäntyniemeen ja vetosi sopimuksen tekemisen puolesta.
– Olimme aika pitkään siellä. Presidentti vetosi kikyn neuvotteluiden puolesta, että tehkää nyt vain näitä ratkaisuja ja että Suomi tarvitsee niitä. Maan korkeimmalta taholta tuli siis vetoomus. Koin sen kannustavana, kertoo SAK:n silloinen puheenjohtaja, nykyinen Tampereen pormestari Lauri Lyly uutuuskirjassa.
EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämieskin suhtautui Niinistön koollekutsumaan tapaamiseen myönteisesti.
– Presidentti kutsui keskustelemaan, missä mennään. Siinä kaikki. Varmaan kukaan ei kokenut – oletan näin – patistamista tai painostamista, Häkämies sanoi.
Vaikka Lyly ja Häkämies suhtautuivat presidentin aloitteeseen positiivisesti, kyse oli poliittisesti äärimmäisen herkästä asiasta. Kiky-neuvottelut olivat sen hetken sisäpoliittisesti kuumin kysymys, eivätkä presidentin valtaoikeudet ulotu sisäpolitiikkaan. Silti hän liikkui sisäpolitiikan ytimessä laittamalla arvovaltansa peliin kikyn edistämisen puolesta.
Tapaamista ei missään nimessä haluttu julkisuuteen, eikä siitä kerrottu valtiovarainministeri Alexander Stubbille (kok.) eikä oppositiojohtaja Antti Rinteelle (sd.).
– Niinistö otti hirvittävän riskin. Itse en ottaisi näin suuria riskejä valtaoikeuksien ylittämiseen liittyvissä kysymyksissä, kertoo suomalaisen politiikan avainvaikuttaja uutuuskirjassa.
Kiky-neuvottelut jatkuivat ja sopimus allekirjoitettiin kesäkuussa 2016.
Kirjassa käsitellään myös Niinistön ja nykyisen valtiovarainministerin ja kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon suhdetta. Orpo oli ansainnut Niinistön luottamuksen jo tukiessaan tätä puhemiesajan myrskyissä, mutta työsuhde syveni pakolaiskriisin tiukimpana aikana syksyllä 2015, jolloin Orpo oli sisäministerinä.
Niinistö halusi tuolloin sisäministerin mukaan tp-utvaan eli tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittiseen valiokuntaan. Presidentti ja tuolloinen valtiovarainministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Stubb olivat asiassa eri linjoilla. Stubb näki, että presidentti halusi tulla hallituksen reviirille ja päästä vaikuttamaan turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan.
Niinistön tahto sisäministerin tp-utva-jäsenyyden suhteen toteutui. Orpo myöntää, että asetelma loi hänelle ”presidentin mies” -imagoa.
– Olin voimallisesti itse sitä mieltä pakolaiskriisin keskellä, että sisäministerin kuuluu olla utvan jäsen. Presidentin tuella istahdin sinne pysyvästi, ja tänä päivänäkin sisäministeri istuu utvan kokouksissa, Orpo kertoo kirjassa.
Orpon asema presidentin miehenä nousi keskusteluihin keväällä 2016. Huhtikuussa Orpo ja Niinistö moottorikelkkailivat Inarissa, ja kolme viikkoa myöhemmin Orpo ilmoitti haastavansa Stubbin kokoomuksen puheenjohtajakisassa.
Pari viikkoa tästä, toukokuussa 2016 Orpo esiintyi Suomen Kuvalehden kansikuvassa otsikolla ”Presidentin mies.” Tätä kansikuvaa käytettiin myös kesäkuussa kokoomuksen puoluekokouksessa Orpon ehdokasvideossa.
Orpo voitti Stubbin puheenjohtajavaalissa. Hän kertoo, että häneltä on kysytty, osallistuiko Niinistö taustavaikuttajana hänen kampanjaansa ja Stubbin syrjäyttämiseen. Orpo kuitenkin vakuuttaa, että presidentti halusi pysyä visusti sivussa asiasta.