Politiikan erikoistutkija: Vallanvaihto myllää mielikuvia keskustasta – jättäisi aluksi rahaministerin salkun Lintilän hoteisiin
Elinkeinoministeri Katri Kulmunin, 31, ja puolustusministeri Antti Kaikkosen, 45, sopuisa puheenjohtajakiertue on tuskastuttanut skuupinnälkäisiä toimittajia viime viikkoina.
Linjaeroja ja kiistanaiheita on etsitty suurennuslasin kanssa.
Politiikan raadollisessa maailmassa ei kuitenkaan pärjää enää pelkästään hallitsemalla asiakysymyksiä – puolueet tarvitsevat erottuvia huippunimiä sekä yhä taitavampaan mielikuvapeliä.
Politiikan erikoistutkija Jenni Karimäki vahvistaa, että puheenjohtajan persoona ja hänen tapansa esiintyä julkisuudessa ovat nykyään entistä kovemmassa syynissä.
Eduskuntatutkimuksen keskuksessa työskentelevä Karimäki muistuttaa, että istuva puheenjohtaja Juha Sipilä astui julkisuuden valokeilaan vuonna 2012 verrattain tuntemattomana henkilönä.
Kulmuni ja Kaikkonen ovat puolestaan ministereinä tutumpia kasvoja suurelle yleisölle.
Karimäki uskoo, että Kouvolaan ensi lauantaina suuntaavien puoluekokousedustajien ensisijainen huolenaihe on keskustan mataava kannatus.
Hän arvioi, että viime eduskuntavaaleissa koettu nuorten ja naisten esiinmarssi voi vahvistaa Kulmunin osakkeita puheenjohtajakisassa.
– Monella saattaa olla ajatuksena, että Kulmuni saisi puheenjohtajana houkuteltua keskustan taakse uutta äänestäjäjoukkoa.
Toisaalta Karimäki kokee, että Kulmunin toivotaan palauttavan myös hajaseutujen menetettyjä äänestäjiä takaisin keskustan taakse.
– Kulmuni tulee perinteikkäältä kannatusalueelta ja edustaa siten perinteistä keskustalaisuutta. Hänellä on siis mahdollisuus haalia uudenlaisia äänestäjiä, mutta samalla puhutella jo olemassa olevaa kannattajakuntaa.
Jos tulosta ei synny, turhautuneisuus voi purkautua ensi kesänä Vantaan puoluekokouksessa.
Pitkän linjan vaikuttajana Kaikkonen on ehtinyt esiintyä valtakunnan politiikassa Kulmunia enemmän.
Kaikkosen imagoa Karimäki kuvailee rennoksi ja rempseäksi.
– Osalle valitsijoista hänen sukupuolensa ja pidempi kokemuksensa saattavat olla tekijöitä, jotka saavat pitämään häntä parempana ehdokkaana puolueen puheenjohtajaksi, Karimäki arvelee.
Lisäksi erikoistutkija näkee, että eteläsuomalaisen Kaikkosen puolesta puhuu tarve piristää keskustan kehnoa kaupunkikannatusta.
– Ehkä Kaikkoseen kohdistetaan sellaisia toiveita, että hänen kauttaan olisi mahdollista puhutella suurten kaupunkien äänestäjiä. Sehän lienee tulevaisuudessa keskustan kohtalonkysymys, sillä ihmiset muuttavat kaupunkeihin yhä enenevissä määrin, Karimäki perustelee.
Puheenjohtajavaalin tuloksesta riippumatta Sipilän manttelinperijällä on Karimäen mukaan täysi työ johtaa joukkonsa uuteen kannatusnousuun.
Koko kansanliike seuraa mielipidetiedusteluita silmä kovana tulevan syksyn ja talven aikana.
Jos tulosta ei synny, turhautuneisuus voi purkautua ensi kesänä Vantaan puoluekokouksessa.
Karimäki uskoo, että keskusta hyötyisi järjestelystä, jossa tuore ykkösnyrkki ei saman tien ryhtyisi valtiovarainministeriksi.
Näin ollen tiukkana kirstunvartijana esiintyvä valtiovarainministeri Mika Lintilä ottaisi piikkiinsä mahdolliset julkisuuskolhut.
– Se ei ole kauhean mukava salkku, koska valtiovarainministeri yleensä torppaa muiden ministeriöiden ajatuksia, Karimäki muistuttaa.
Uusi puheenjohtaja voisi totuttautua uuteen rooliinsa rauhassa, sillä seuraaviin vaaleihin on todennäköisesti vielä aikaa.
– Kun vaalit ovat lähellä, puolueen ykkösministerin paikka on kriittisempi.