Nämä ovat yleisimmät eläinsuojelurikostuomioiden taustasyyt – rangaistukset pääosin lieviä
Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tutkijat selvittivät vuosina 2011–2016 oikeuteen päätyneitä nautoja ja sikoja koskevia eläinsuojelurikoksia sekä niistä annettuja rangaistuksia.
Yleisimmin tuomittujen rikosten taustasyynä olivat eläinten likaisuus sekä ruuan ja veden puutteet.
Tyypillisesti rikoksista annettiin pienehköjä sakkotuomioita ja lyhyitä ehdollisia vankeusrangaistuksia, joita puolesta tapauksista tehostettiin eläintenpitokiellolla.
Yhteensä tapauksia oli ajanjaksolla 196 ja syytetyt tuomittiin lähes kaikissa (96 prosenttia). Suurin osa, 90 prosenttia, rikoksista koski nautoja.
Rikokset tapahtuivat useimmiten pienillä alle 50 naudan ja alle 250 sian tiloilla.
Monet rikoksista olivat jatkuneet pitkään ennen oikeustoimien aloittamista. Eläinlääkäri oli käynyt tarkastuskäynnillä keskimäärin neljä kertaa ennen kuin asia päätyi oikeuteen.
Rangaistuksen suuruus ei tutkijoiden mukaan ollut yhteydessä rikosten kestoon tai tilalla tehtyjen eläinsuojelutarkastusten lukumäärään.
Tuomituista tapauksista kolmannekselle olivat valvontaeläinlääkärit tehneet kiireellisiä eläinsuojelutoimenpiteitä, kuten eläinten lopetuksia, Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden yliopistonlehtori Tarja Koskela kertoo.
Näissä tapauksissa myös tuomiot olivat ankarampia.
Eläinlääkäri ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan tohtorikoulutettava Sofia Väärikkälän mielestä tulokset ovat eläinten hyvinvoinnin kannalta huolestuttavia.
– Osalla tiloista laiminlyönnit olivat jatkuneet pitkään, jopa vuosia, eikä niihin ollut pystytty vaikuttamaan valvonnalla. Toisaalta rangaistukset olivat lieviä, vaikka laiminlyönnit olivat vakavia ja pitkittyneitä, hän kertoo.
Väärikkälä peräänkuuluttaa yhteistyötä valvovan eläinlääkärin ja muiden viranomaisten kesken, sillä pitkittyneissä eläinsuojelutapausten taustalla on usein esimerkiksi taloudellisia tai terveydellisiä ongelmia.
Usein kysymys on myös näkemyseroista eläinlääkärin ja tuottajan välillä.
Tutkijoiden mukaan pitäisikin panostaa kommunikointiin nykyistä enemmän. He esittävät myös, että valvontaeläinlääkärit tekisivät jatkossa eläinsuojeluvalvontaa parityönä.