Ministeriö pitää Vanhasen ideaa miljardien tutkimusrahastosta perustuslain vastaisena
Valtiovarainministeriö pitää entisen valtiovarainministerin Matti Vanhasen (kesk.) esille nostamaa keinoa innovaatiotoiminnan edistämiseksi perustuslain vastaisena.
Viime keväänä väistyvä valtiovarainministeri Vanhanen ehdotti perustettavaksi erillistä rahastoa, jonka tehtävänä olisi edistää tutkimusta ja tuotekehitystä. Vanhanen ehdotti jopa kymmenen miljardin euron rahaston perustamista lainarahalla.
Ehdotusta on sittemmin punnittu ministeriössä. Kansliapäällikkö Juha Majasen mukaan asiaa ehdittiin pohtia hyvin vähän enää Vanhasen ministeriaikana, mutta oikeudellinen kysymys nousi esille jo tuolloin.
Vanhasen ministerikauden jälkeen ministeriö on kertonut kantansa perustuslain vastaisuudesta ryhmälle, jonka tehtävänä on selvittää keinoja tutkimus- ja kehittämismenojen nostoon.
– Meidän arviomme on juuri tuo, Majanen sanoo.
Perustuslaki mahdollistaa budjetin ulkopuolisten rahastojen perustamisen. Ministeriön mukaan esitetty rahasto ei kuitenkaan olisi välttämätön valtion pysyvän tehtävän hoitamiseksi, niin kuin laki edellyttää.
Nykyisen perustuslain aikana on perustettu vain yksi täysin uusi tällainen rahasto, eurokriisin jälkimainingeissa syntynyt rahoitusvakausrahasto.
– Perustuslakivaliokunta totesi rahaston perustamisen yhteydessä, että perustuslaissa säädettyjä talousarvion ulkopuolisen rahaston perustamisedellytyksiä tulee tulkita tiukan pidättyvästi, ministeriön laatimassa muistiossa todetaan.
Innovaatioiden rahoitushalujen taustalla on huoli Suomen talouskasvun ylläpitämisestä.
Hallituksen tavoitteena on ollut nostaa Suomen tutkimus- ja kehittämismenoja niin, että ne vastaisivat neljää prosenttia bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä.
Kesällä asetettiin parlamentaarinen työryhmä, jossa kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat etsivät yhdessä keinoja tavoitteen saavuttamiseen.
Ryhmän tehtävänanto on ollut avoin, eli se on saanut tarkastella eri vaihtoehtoja. Budjetin ulkopuolisen rahaston ohella esillä ovat olleet muun muassa monivuotinen budjetointi tai liikennehankkeiden 12-vuotiseen suunnitelmaan vertautuva lakisäänteinen suunnitelma.
Työryhmällä on työaikaa vuoden loppuun. Ryhmään asiantuntijajäsenenä kuuluvan Majasen mukaan on vielä liian varhaista arvioida, mitä se tulee suosittamaan tai tulevatko kaikki puolueet sitoutumaan ratkaisuun.
– Keskustelu on ollut valmistelevaa ja tilannetta kartoittavaa. Ainakaan minulla ei ole mitään näkymää, millainen lopputuloksesta tulee tai onko se yksimielinen, Majanen sanoo.
Sitoutumisella olisi merkitystä, sillä kyse on vaalikausien yli ulottuvasta hankkeesta. Sen onnistuminen riippuu siitä, että se selviää eduskunnan ja hallituksen vaihtuvista kokoonpanoista.
Vuonna 2019 tutkimus- ja kehitystoiminnan osuus bkt:sta oli 2,8 prosenttia. Julkisen sektorin osuus rahoituksesta oli noin kolmannes.
Neljän prosentin tavoitteen saavuttaminen vaatisi noin 600 miljoonan euron lisäpanostuksia vuosittain. Jos rahoitussuhde olisi sama kuin nykyisin, rahasta noin 200 miljoonaa pitäisi tulla valtiolta.
Lokakuussa pääministeri Sanna Marin (sd.) esitti, että esimerkiksi ilmasto- ja digi-investointeja voitaisiin tehdä nykyisen kehysmenettelyn ulkopuolelta.
Kehysmenettelyssä hallitus sopii raamit kautensa alussa suunniteluille menoille.
Majanen huomauttaa, että kehyksiä asettaessaan hallitus voi itse säätää menojen tarpeen. Tällä vaalikaudella esimerkiksi mittavat hävittäjähankinnat tehdään budjetin sisällä.
– Tarjoamamme ratkaisu on se, että hallitus kehyksen tasoa mitoittaessaan ottaa investointitarpeet huomioon ennemmin kuin annetaan joillekin menoille erityiskohtelu, Majanen sanoo.
Hänen mukaansa olisi myös hankalaa määritellä, mitä kaikkea investoinnit julkisessa taloudessa pitäisivät sisällään. Termin piiriin voisivat kuulua niin liikennehankkeet kuin koulutuksen tukeminen.
– Herkästi tulee kysymys, kuka pystyy loppuviimein vetämään rajan siihen, mikä on investointi.
Majanen kuvailee parlamentaarisen ryhmän tekemää työtä tärkeäksi. Hän kuitenkin myöntää siihen liittyvän ongelman, ettei vastaavia tavoitteita voida asettaa kerralla useita.
– Jos kovin moneen asiaan on etukäteen sitouduttu, talouspolitiikkaa koskeva neuvotteluvara esimerkiksi hallitusneuvotteluissa supistuu turhan pieneksi. Kovin montaa prioriteettia ei kannattaisi näin vahvasti lyödä kiinni.