Ministeri ja tutkija: Työllisyysaste ei korjaannu perhevapaauudistuksella

Perhevapaat

Pitkään pyöritelty perhevapaauudistus on jälleen yhden rajapyykin tuntumassa.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) totesi viime viikolla Helsingin Sanomissa, että viimeistään helmikuussa paketti pitäisi saada kasaan, muussa tapauksessa se ei ehdi voimaan ensi vuoden alusta.

Tavoiteajassa pysyminen vaikuttaa haasteelliselta, mutta Saarikko on toiveikas.

– Kyllä sitä nyt ihan tosissaan yritetään. Työ on edennyt hyvässä hengessä, Saarikko kertoo Suomenmaalle.

Kuluvalla viikolla asiasta vastaava ministerikolmikko, Sanni Grahn-Laasonen (kok.), Pirkko Mattila (sin.) ja Saarikko, kokoontuu valmistelemaan asiaa useampaan otteeseen.

– Hallituksen asettamat reunaehdot ovat vain todella hankalat. Sellainen ratkaisumalli, joka turvaa ne kaikki, on aika ohut, Saarikko huokaa.

Yhteisenä tavoitteena hallituksella on lisätä työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa sekä joustavoittaa paluuta työelämään.

Keinoista, joilla tämä toteutetaan, vallitsee kuitenkin jonkin verran erilaisia käsityksiä.

Laskelmia ja vaihtoehtoja on virkamiesten toimesta tuotettu lukuisa määrä. Saarikko korostaa, että hallituspuolueiden näkemysten lisäksi tärkeää on ottaa huomioon myös perhevapaiden kustannuksista osan maksavien työmarkkinajärjestöjen mielipiteet.

Helsingin Sanomat nosti esiin myös Jyri Häkämiehen syksyisen lausunnon, jonka mukaan perhevapaauudistus on välttämätön hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamiseksi. EK:n laskelmien mukaan sen voimaantulo tarkoittaisi 50 000 uutta työllistä.

Tähän Saarikko ei oikein jaksa uskoa. Perhevapaauudistuksella ei hänen mukaansa ”voi tavoitella taivaita” työllisyysasteen näkökulmasta.

Tärkein uudistuksen päämäärä on Saarikon mielestä muokata asennekulttuuria, jotta työelämä paremmin suvaitsisi myös isien pitemmät lapsenhoitovuorot. Samalla parannetaan nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla.

– Työnantajan kokema riski nuoren naisen palkkaamisesta on todellinen, vaikka siitä puhutaan vähän.

Mihin sitten perustuu EK:n arvio 50 000 uudesta työllisestä?

Työelämäjohtaja Ilkka Oksalan mukaan ne on saatu vertailemalla Suomen ja Ruotsin äitien työssäoloasteita keskenään.

EK:n analyysin perusteella Ruotsissa alle 3-vuotiaiden lasten äitien työssäoloaste on korkeampi kuin Suomessa, mutta tilanne tasoittuu, kun lapsi täyttää kolme.

– Jos Suomessa naisten työssäoloaste olisi suhteessa sama kuin Ruotsissa, meillä olisi työmarkkinoilla 50 000 työllistä lisää, Oksala sanoo.

Hänen mukaan keskeisin syy työssäoloasteen eroon on Suomen perhevapaajärjestelmä pitkine kotihoidontukineen, jonka seurauksena perhevapaat jakautuvat hyvin eriarvoisesti isien ja äitien välillä.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksessa on kuitenkin löydetty muitakin selityksiä.

Ensinnäkin tilastokeskus on selvittänyt, että Ruotsissa kaikki vanhempainvapaalla olevat, joilla on voimassa oleva työsuhde, tilastoidaan työllisiksi. Suomessa taas vain äitiys- ja vanhempainvapaalla olijat. Meillä työllisyysasteesta jäävät siten pois vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla olevat äidit.

– Ruotsissa myös miesten työllisyysaste on huomattavasti korkeampi kuin Suomessa. Näin ollen maiden välisiä työllisyys- ja työssäoloasteen eroja kyllä selittävät monet muutkin asiat, THL:n tutkimuspäällikkö Minna Salmi toteaa.

Toisaalta hän huomauttaa, että vuonna 2016 kotihoidon tukea sai reilut 40 000 äitiä.

– Tuon perusteella EK:n arvio ei voi pitää paikkaansa. Myös valtiovarainministeriön tekemien laskelmien perusteella luku on huomattavan suuri, Salmi toteaa.

Blogissaan hän tähdentää, että kotihoidon tuen muutosten kohderyhmänä ovat äidit, joiden nuorin lapsi on täyttänyt kaksi vuotta.

Heitä oli vuonna 2013 kotihoidon tuen käyttäjinä vain kuusi prosenttia alle kolmivuotiaiden äideistä. Tuolloin jo 60 prosenttia parivuotiaan kuopuksen äideistä oli töissä ja joka neljäs vielä kotona hoitamassa parivuotiasta kuopusta kotihoidon tuella. Väestötasolla kyse oli 8 700 äidistä, siis murto-osasta Häkämiehen mainitsemasta luvusta.

– Jos he kaikki olisivat työllistyneet, 18-64-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli noussut 0,6 prosenttiyksikköä, Salmi kirjoittaa.

Hän muistuttaa myös, että kohderyhmän äitien työllistymismahdollisuudet vaihtelevat. Yli puolella parivuotiasta kuopusta kotona hoitavista äideistä ei ollut työpaikkaa, johon palata.

Heistä kahdella kolmesta oli enintään ammatillinen koulutus.

– Koulutuserot huomioon ottaen potentiaalisia työllistyjiä oli siis vielä pienempi osuus kuin 6 prosenttia kaikista alle kolmivuotiaiden äideistä. Näin myös vaikutukset naisten työllisyysasteeseen jäisivät vielä edellä mainittua vaatimattomammiksi ainakin lyhyellä tähtäimellä, Salmi painottaa.

Tilastokeskuksen selvityksen mukaan Ruotissa lähes puolet 2–3 -vuotiaan lapsen työssä olevista äideistä tekee osa-aikaktyötä. Ruotsissa se on mahdollista ansiosidonnaisella vanhempainrahalla.

– Vailla työsuhdetta olevat suomalisäidit eivät voi valita osa-aikatyötä joustavan hoitorahan turvin, koska se edellyttää puolen vuoden työrupeamaa samalla työnantajalla, Salmi toteaa.

Yksi perhevapaauudistuksen tavoite onkin helpottaa osa-aikatyön tekemistä Suomessa. Silläkin tasoitettaisiin Suomen ja Ruotsin välisiä eroja.

Keskustalle tärkeää on varmistaa perheiden valinnanvapaus ja se, että lapsen hoitaminen kotona kolmivuotiaaksi on jatkossakin mahdollista.

Saarikko huomauttaa, että kyse ei ole vain oikeudesta yhteiskunnan maksamaan tukeen vaan myös vanhemman oikeudesta olla omalla ilmoituksella poissa töistä siihen saakka, että lapsi täyttää kolme.

Toisaalta ministeri kokee omassa puolueessaan suhtauduttavan myönteisesti lapsen oikeuteen viettää aikaa molempien vanhempien kanssa.

– Isien osuuden lisääminen ei tunnu vieraalta ajatukselta, Saarikko muotoilee.

– Perheiden erilaiset tilanteet pitää pystyä joka tapauksessa huomioimaan, hän lisää.

Saarikko korostaa vielä, että kotihoidontukea pitää jatkossakin myöntää myös muille hoitajille kuin lapsen vanhemmille, esimerkiksi isovanhemmille.