Mielenterveysongelmiin halutaan puuttua paremmalla johtamisella ja rakenteellisilla uudistuksilla
Työelämän mielenterveyden painopistettä tulee siirtää ennaltaehkäisyyn ja panostaa esihenkilöiden osaamiseen ja työelämän siirtymävaiheiden tukeen. Näin esittää sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä selvityksessään työikäisten mielenterveysongelmien ehkäisystä ja hoidosta.
Selvityshenkilöt esittävät kansallista mielenterveyden ja työkyvyn ohjelmaa vuosille 2027–2037 ja suunnitelman sen toimeenpanosta.
Selvitys ja sen liitteenä oleva raportti luovutettiin tänään sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasoselle (kok.).
Ministeri korosti luovutustilaisuudessa pitämässään puheenvuorossa työikäisten mielenterveyden vahvistamisen ja mielenterveyssyistä johtuvien sairauspoissaolojen ja ennenaikaisten eläköitymisten vähentämisen tärkeyttä.
– Ikääntyvässä ja huoltosuhteeltaan heikkenevässä yhteiskunnassa tarvitaan aivan kaikkien työpanosta. Tämä on sekä yhteiskunnallinen kysymys että vahvasti inhimillinen yksilötasolla.
Grahn-Laasonen nosti raportista olennaisena esiin myös muun muassa riittävän tuen työelämän siirtymävaiheissa, esimerkiksi siirtyessä opinnoista työelämään. Lisäksi hän puhui varsinkin nuorten tulevaisuudenuskon merkityksestä ja mielenterveyden yhteydestä kokonaisturvallisuuteen.
– Väestön hyvä työ- ja toimintakyky on osa yhteiskuntamme henkistä kestävyyttä ja henkistä huoltovarmuutta näinä aikoina.
Esitetty ohjelma vuosille 2027–2037 ulottuisi yli yksittäisten hallituskausien ja on luonteeltaan poikkihallinnollinen.
Raportissa ja julkistustilaisuudessa nostettiin esiin, että mielenterveyden haasteet eivät ole vain yksilöstä johtuvia tai ratkea erillisillä hankkeilla, vaan ne edellyttävät muutoksia rakenteissa ja johtamisessa. Tarkoitus olisi loppuraportin mukaan toteuttaa ohjelma ”samalla ideologialla, jolla Pohjois-Karjala-projekti aikoinaan tehtiin”.
Työryhmä esittää etenemistä kahdessa vaiheessa.
Ensimmäisten kahden vuoden aikana vahvistetaan ennaltaehkäisyä, varhaista tukea, hoitoon pääsyä ja johtamisosaamista. Pidemmällä aikavälillä tarvitaan selvityshenkilöiden esityksen mukaan rakenteellisia uudistuksia hoito-, kuntoutus- ja etuusjärjestelmiin sekä muutosta työelämän kulttuuriin.
Työikäisten mielenterveyden edistäminen edellyttää kolmen strategisen päätavoitteen samanaikaista toteuttamista, raportissa sanotaan. Nämä päätavoitteet ovat mielenterveyden ongelmien kasautumisen ja pitkittymisen ehkäisy, työelämään kiinnittymisen vahvistaminen siirtymävaiheissa sekä työkyvyn tukeminen rakenteellisesti ja kulttuurisesti.
Esitetty mielenterveyden ja työkyvyn ohjelma rakentuu raportin mukaan neljän ratkaisukokonaisuuden varaan. Nämä olisivat hoitoon pääsy ja hoidon jatkuvuus sekä palvelujärjestelmän integraatio, työpaikkojen rakenteet ja mielenterveyttä tukeva toimintakulttuuri, johtamisosaamisen rakenteellinen vahvistaminen ja neljäntenä työkyvyn joustot ja haavoittuvien ryhmien huomioiminen.
Työryhmän toimikausi alkoi viime vuoden kesäkuussa ja päättyi huhtikuun loppuun. Sen tehtävänä oli laatia eläkesopimuksessa esitetty kolmikantainen selvitys keinoista edistää erityisesti työikäisten mielenterveysongelmien ehkäisyä ja hoitoa.
Työryhmä koostui työmarkkinajärjestöjen, eri ministeriöiden ja Työterveyslaitoksen edustajista. Työryhmän tueksi tueksi asetettiin kaksi selvityshenkilöä, Kevan johtajaylilääkäri Tuula Metsä ja professori Kari Reijula.