Velkajarru | Vesa Vihriälä pitää jättisäästöjä mahdollisena, mutta varoittaa sahaamasta itseään jalkaan

Politiikka

– Ei se helppoa tule olemaan, tekipä sen miten päin vaan, ekonomisti Vesa Vihriälä sanoo haastattelun aluksi.

Kyse on velkajarrusta, jonka eduskuntapuolueet löytävät edestään ensi vaalikaudella. Kaikki puolueet vasemmistoliittoa lukuunottamatta ovat sitoutuneet 8–11 miljardin euron säästöihin seuraavan kauden aikana.

Summa on niin valtava, että sen kursiminen kokoon tulee tekemään kipeää kaikille. Ja monta riitaakin siitä vielä saataneen aikaiseksi.

Sillä vääntöä velkajarrusta käydään jo nyt. Kuuma kysymys on, pitäisikö säästöt toteuttaa menoja rajusti leikkaamalla vai veroja roimasti korottamalla.

Hieman oikoen voisi sanoa, että oikeisto ja elinkeinoelämä ajavat voimakkaasti leikkauksia, poliittinen vasemmisto taas veronkorotuksia.

Mutta mitä mieltä Vihriälä asiantuntijana tästä on mieltä?

– Molempia on kokeiltu, Vihriälä vastaa ensalkuun.

Hän viittaa Lipposen ykköshallitukseen vuosilta 1995–1999 ja Kataisen–Stubbin hallitukseen vuosilta 2011–2015.

Lipposen hallitus teki noin 20 miljardin markan leikkaukset, jotka olivat noin kolme prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Sopeutus perustui Vihriälän mukaan yksin menoleikkauksiin, verotus sen sijaan keveni.

Kataisen–Stubbin hallitus sopeutti hänen mukaansa suurin piirtein samanlaisella summalla suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tällä kertaa sopeutuksesta noin 70 prosenttia oli Vihriälän mukaan verotuksen kiristymistä.

Vihriälän mielestä molemmat hallitukset onnistuivat sopeutusten tekemisessä, vaikka Kataisen–Stubbin kaudella ajoitus ei ihanteellinen ollutkaan ja valtion velkasuhde kasvoi heikon suhdanteen sekä rakennemuutoksen vuoksi.

– Tästä näkökulmasta velkajarrun 8–11 miljardin säästön ei pitäisi ihan tavaton tai ylivoimainen olla, Vihriälä muotoilee.

Velkaantumiskehityksen taittamisen vaikeudesta kertoo hänen mukaansa toisaalta se, että vain Sipilän hallitus on siinä onnistunut vuoden 2007 jälkeen.

– Osin omien toimiensa, mutta myös edellistä ja seuraavaa hallitusta paremman suhdanteen ansiosta.

Mutta kumpaa pitäisi painottaa: leikkauksia vai veronkorotuksia? Se on Vihriälän mukaan kysymys, joka vaatii ennen kaikkea poliittista valintaa.

Halutaanko Suomessa ylläpitää isoa julkista sektoria nostamalla verotusta vai ajatellaanko, että sitä voidaan jonkin verran keventää vaarantamatta hyvinvointiyhteiskuntaa?

Siihen kiteytyy koko keskustelun ydin.

Vihriälän itsensä mielestä järkevintä olisi jonkinlainen leikkausten ja veronkorotusten yhdistelmä, mutta menoleikkauksia painottaen.

– Ihan lähtien siitä, että meillä julkinen talous on kooltaan niin suuri, jos sitä vertaa meidän verrokeihin, hän perustelee.

Vihriälä huomauttaa, että verotus on Suomessa jo nyt verrattain kireää. Sitä ei ole hänen mielestään varaa enää kovin paljon korottaa vaarantamatta talouskasvua.

– Kaikissa toimissa pitää tietenkin koko ajan katsoa sitä, mitkä niiden vaikutukset ovat talouteen, mutta samalla on myös tarkasteltava oikeudenmukaisuus- ja kohtuuskysymyksiä, että kuinka kestävää niitä on tehdä hyvinvointiyhteiskunnan kannalta.

Vihriälä ei kuitenkaan halua ottaa kantaa siihen, missä suhteessa leikkauksia ja veronkorotuksia pitäisi tarkalleen painottaa.

Se on hänen mielestään poliittinen päätös, joka vaatii poliittista harkintaa.

– Sen verran voin sanoa, että isompi osa leikkauksia ja selvästi pienempi osa veronkorotuksia, hän muotoilee.

Molemmissa on vaaransa, jos niitä painotetaan liikaa.

Leikkauspolitiikassa vastaan tulevat hyvin nopeasti kysymykset oikeudenmukaisuudesta, kohtuullisuudesta ja reiluudesta.

– Varsinkin, kun leikkaukset kohdistuvat herkästi samoihin ihmisiin.

Leikkauspolitiikka jättää tällöin myös herkästi jäljen, jonka vaikutukset näkyvät yhteiskunnassa pitkään.

Erityisen ongelmallista Vihriälän mukaan on se, jos perheiden kyky tarjota turvallisia kasvuolosuhteita muuttuu vaikeaksi.

Sen vaikutukset ovat yhteiskunnalle pitkäikäisiä. Vaikutukset aiheuttavat myös paljon kuluja vuosien saatossa.

– Siksi ne ovat myöskin talouden kannalta ongelmallisia pidemmän päälle.

Leikkauspolitiikka tuo mukanaan myös herkästi yleistä ankeutta, joka osaltaan vaikuttaa latistavasti talouskehitykseen.

Julkisessa taloudessa on kohteita, joista leikkaamisella on kielteinen vaikutus pidemmän ajan talouskehitykseen.

Sellaisia ovat Vihriälän mukaan muun muassa koulutus, tutkimus- ja kehitys sekä yritysten tukeminen.

Niistä leikkaaminen karsisi herkästi Suomen mahdollisuuksia pärjätä kansainvälisessä kilpailussa pidemmällä aikavälillä.

– Joka tapauksessa on selvää, että merkittäviä sopeutustuloksia ei saada puuttumatta isoihin menoeriin. Tämä tarkoittaa, etteivät koulutus, eläkkeet, muu sosiaaliturva ja terveydenhuolto voi välttyä leikkauksilta.

Vihriälä ei kuitenkaan näe, että hyvinvointiyhteiskunta olisi Suomessa vaarassa. Sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja koulutuksen rooli julkisista menoista olisi edelleen suuri, vaikka niistä nipistettäisiinkin.

– Huolellista harkintaa kuitenkin tarvitaan.

Verotuksen puolella Vihriälä ei korottaisi työn verotusta eli palkkaveroja.

Ihmisiä pitää hänen mielestään osallistaa työntekoon ja yhteiskuntaan niin, että kouluttautuminen ja työnteko nähtäisiin edelleen itseä tarpeeksi hyödyttävänä asiana.

Huonona hän näkee myös kaikki sellaiset verotukselliset ratkaisut, jotka latistavat yritysten, erityisesti startup-yritysten, rohkeutta riskinottoon.

– Joitakin asioita verotuksenkin puolella kuitenkin on, mistä ratkaisuja voisi löytyä. Arvonlisäveron alennetut kannat, maapohjaan kohdistuva kiinteistöverotus, listaamattomien yritysten veroedut ovat tällaisia.

Mutta toteutetaanko velkajarrua lopulta edes? Sitäkin on syytä kysyä, sillä koko sopimukseen on liittynyt sen sopimisesta lähtien vakavia epäilyksiä ja poliittista rakoilua.

Moni miettii, kestääkö poliitikoilla lopulta kantti tehdä päätöksiä, jotka väistämättä saavat kansalaiset suutuksiin.

Velkajarrun välttämättömyyttä on kyseenalaistettu myös siksi, että talous osoittaa vihdoin piristymisen merkkejä.

Vihriälä haluaa uskoa, että poliitikot jakavat edelleen saman tilannekuvan ja kykenevät tekemään vaikeita ratkaisuja. Hänen mielestään se on pakko, jota ei voi väistää.

– Olisi todella suuri sääli, jos näistä tavoitteista luovuttaisiin jokseenkin normaalin talouskasvun oloissa, sillä meidän isoin ongelmamme on edelleen jatkuva velkaantuminen.

Vihriälän mukaan näköpiirissä ei ole ilman uusia päätöksiä mitään velkaantumisen taittumiseen viittaavaa.

Hänen mielestään on erittäin tärkeää, että puolueet pysyisivät mukana pitkäaikaisen julkisen talouden hoidon periaatteiden kannalla, kun sopu siitä on Suomeen lopultakin saatu.

Hän muistuttaa, että ihan lähivuosina sopeutustarve perustuu Euroopan unionin minimivaatimuksiin.

– On Suomen kansallinen intressi saada velkaantuminen taittumaan. Olemme kuitenkin ajautuneet tilanteeseen, jossa myös EU:n säännöt asettavat rajoja finanssipolitiikallemme.