Lähetysseura pyysi ilmoituksia mahdollisista väärinkäytöksistä järjestön historiassa – tämä oli tulos

Suomen Lähetysseura pyysi helmikuussa eri ilmoituskanavien kautta tietoa mahdollisista lapsiin kohdistuneista väärinkäytöksistä ja muusta kaltoinkohtelusta järjestön menneisyydessä.

Lähetysseuran toiminnanjohtajan Pauliina Parhialan mukaan heille on tullut pyynnön jälkeen ilmoituksia, mutta hän ei halua kommentoida niiden sisältöä tai määrää tarkemmin. Poliisille tehtäviin rikosilmoituksiin ne eivät ole johtaneet.

Tähän mennessä tulleet ilmoitukset eivät myöskään koske Lähetysseuran nykyisiä työntekijöitä.

– Tämähän on avoin prosessi, ja kommenttini perustuvat siihen informaatioon, joka minulla on nyt. On kuitenkin mahdollista, että prosessin kestäessä tulee jotakin uutta tietoa. Mutta tällä hetkellä, tietojeni mukaan ei ole kyse nykyhenkilöstöstä, ja on itse asiassa kysymys vuosikymmenten takaisista asioista.

Parhialan mukaan ilmoituksia mahdollisista epäselvyyksistä ja väärinkäytöksistä pyydettiin, koska niitä on järjestön historiassa aiempaa tiedettyä laajemmin.

– Tähän olen päätynyt, kun ajattelen niitä yhteydenottoja, joita minulle on tullut parin viime vuoden aikana. Tämä huoli johti tämän prosessin käynnistämiseen.

Aiemmin entiset oppilaat ovat kertoneet Lähetysseuran Taiwanin oppilaskodissa 1970–1990-luvuilla tapahtuneista julmuuksista. Taiwanin oppilaskodin tapahtumia selvitettiin, mutta tapauksessa ei koskaan syytetty tai tuomittu ketään.

Parhiala kannustaa ihmisiä ottamaan yhä yhteyttä ilmoituskanavien kautta. Lähetysseura pyrkii myös viemään tietoa ilmoituskanavista ulkomaille kansainvälisten kumppaniensa eli kirkkojen ja kansalaisjärjestöjen avulla.

– Lähetysseuralla on ollut aktiivista ulkomaantoimintaa 1870-luvulta alkaen, ja olemme toimineet pitkän historiamme aikana kymmenissä maissa. Näin ollen meillä on vielä paljon tehtävää sen eteen, että avunpyyntömme tavoittaa ihmisiä, jotka ovat olleet työmme piirissä.

Lähetysseura vastaanottaa ilmoitukset ja toimittaa ne riippumattoman asiantuntijaryhmän käsiteltäväksi. Ryhmän jäsenet ovat asianajaja Riitta Leppiniemi, valtiotieteiden lisensiaatti Maria Kaisa Aula, yliopistonlehtori, filosofian tohtori Seija Jalagin sekä arkkipiispa emeritus, teologian tohtori Kari Mäkinen.

– Ajatus on se, että he ottavat vastaan nämä ilmoitukset, käsittelevät ne ja tekevät meille suositukset siitä, miten kussakin tapauksessa Lähetysseuran tulisi toimia. Toimenpiteet ovat Lähetysseuran vastuulla, ja niitä tehdään koko ajan, kun suosituksia tulee, Parhiala kertoo.