Lukijalta: Ojitettujen soiden ennallistamisella on kaksi astetta
Suopeltoja raivannut viljelijä saattoi taannoin ihmetellä, miten turpeen pohjalla oli niin isojen tukkipuiden kantoja. Ne eivät voineet olla peräisin umpeen soistuneista pikkulammista. Niidenhän väitettiin olevan soidemme esiaste.
Metsäntutkimuslaitoksen (Metlan) tutkija, sittemmin professoriksi ja ylijohtajaksi edennyt Olavi Huikari osoitti väitöskirjallaan 1956, että metsiemme heikohko kasvu johtui osaksi puustoa kasvaneisiin kangasmetsiin hiipineestä soistumisesta. Niissä metsissä oli kasvanut myös tukkipuun kokoisia mäntyjä.
Pääosa soistamme olikin alun perin kangasmaata. Alamaiden lampien umpeenkasvun osuus soistumisesta oli vain kymmenen prosenttia. Huikari esitti, että kangasmaiden soistumiselle oli saatava loppu ojittamalla. Rahoittajaksi tuli metsänparannuslaina.
Suometsiin kaivettuja avo-ojia oli tarkoitus kunnostusojittaa säännöllisesti. Niinhän peltojen ja maanteiden ojiakin kunnostetaan. Kunnostusojitus alkoi jo 1950-luvun alussa. Vuonna 1953 metsiämme kunnostusojitettiin 6 300 hehtaaria.
Kunnostusojituksen huippu, 82 662 hehtaaria vuodessa, saavutettiin vuonna 2001. Sen jälkeen kunnostusojitus alkoi vähetä, ensin hitaasti mutta 2010-luvulla kiihtyen.
Vuonna 2025 kunnostusojitimme enää 2 616 hehtaaria. Pudotus on paluu 1950-luvun alkutasolle. Samalla puhumme suometsiemme ennallistamisesta antamalla niiden vesittyä.
Tällä vuosisadalla kunnostusojituksella on uusi haasteensa: ravinteiden haravointi ja kierrätys. Emme halua metsäojien ravinteikkaiden hulevesien valuvan enää tulva-aikana jokiin ja järviin.
Ratkaisu olisi siirtymä soiden talousmetsien salaojitukseen. Jo salaoja sellaisenaan jarruttaa tulvavesien ravinne- ja humusvalumaa avo-ojaan verrattuna. Ravinteiden poistoa voi edelleen tehostaa salaojaputkien verkoston alapäässä, biohiilestä valmistetulla suodattimella.
Salaojitus oli Huikarin suometsänhoidon opin yksi osanen. Hän käynnisti jo 1949 Metlassa hankkeen ”Metsäojituksessa käytettävien salaojamallien tutkiminen”.
Kokeita perustettiin eri puolille Suomea. Menetelmä oli lupaava mutta silloisessa ympäristöajattelussa meitä eivät metsäojien hulevedet vielä huolettaneet. Talouslaskennassa salaojitus hävisi avo-ojitukselle.
Suometsien ennallistaminen ja salaojitus kytkeytyvät toisiinsa erikoisella tapaa, sillä ennallistamiselle voi laskea kaksi astetta. Ensimmäinen aste palauttaa metsäojitetun suon vesitetyksi alueeksi, kun avo-ojat on tukittu.
Talousalueen suometsien salaojitus olisi toisen asteen ennallistamista. Kangasmaasta alun perin soistuneet ja sittemmin avo-ojitetetut suot ennallistettaisiin salaojituksella tukkipuuta kasvaviksi suomaan talousmetsiksi.
Suometsien uuden sukupolven salaojitus voisi ratkaista monia ongelmia. Ilmastokamppailun vuoksi olisi aika saada puustomme kasvu taas nousuun. Palaamalla tehokkaaseen metsänhoitoon pääsisimme hiilinielujemme romahduskohusta eroon.
Ojitettuja soita voisi ennallistaa myös metsiksi. Huomisen metsätilallinen varmaan tykästyisi enemmän puuta kasvavaan, salaojitettuun suometsään, kuin hylätyn kunnostusojituksen myötä vesittämällä ennallistettuun avosuohon.
Puuston lisäkasvuun tykästyisi myös velkaantuva kansantaloutemme.
Veli Pohjonen
maatalous- ja metsätieteiden tohtori
metsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa
metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa
Kuusamo
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/