Hurrikaani, taifuuni, sykloni – miksi samalla ilmiöllä on kolme eri nimeä?

Sääilmiöt

Kun uutisissa kerrotaan rannikoita lähestyvästä tuhoisasta luonnonvoimasta, käytetty termi vaihtelee sen mukaan, missä päin maailmaa ollaan.

Yhdysvalloissa varaudutaan hurrikaaniin, Japanissa ja Kiinassa suljetaan ovia taifuunin tieltä, ja Intian valtamerellä tai Australiassa seurataan tiiviisti syklonin etenemistä.

Tosiasiassa taifuuni, hurrikaani ja trooppinen sykloni ovat saman trooppisen ilmiön alueellisia nimityksiä. Erot nimissä johtuvat ennen kaikkea siitä, millä merialueella myrsky esiintyy.

Maantieteellinen jako noudattaa eri merialueiden vakiintuneita nimityksiä. Hurrikaani on nimitys, jota käytetään Pohjois-Atlantilla, kuten Karibialla ja Yhdysvaltain itärannikolla, sekä Itäisellä ja Keski-Tyynellämerellä syntyvistä myrskyistä.

Taifuuni on täsmälleen sama ilmiö silloin, kun se esiintyy Luoteis-Tyynellämerellä eli esimerkiksi Kaakkois-Aasian, Japanin ja Kiinan alueella. Trooppinen sykloni on puolestaan yleinen nimitys, jota käytetään muun muassa Intian valtamerellä ja Eteläisellä Tyynellämerellä sekä Australian lähivesillä.

Jaottelu on niin vakiintunut, että jos myrsky siirtyy merialueelta toiselle, sen alueellinen nimitys voi vaihtua, vaikka kyseessä on koko ajan sama myrsky.

Riippumatta siitä, millä nimellä myrskyä kutsutaan, trooppisilla hirmumyrskyillä on samat peruspiirteet ja syntymekanismit. Ne tarvitsevat yleensä vähintään noin 26–27-asteista merivettä, riittävästi kosteutta ja ennen kaikkea heikon pystysuuntaisen tuuliväänteen, jotta kehittyvä myrsky ei hajoaisi eri korkeuksilla puhaltavien tuulten vaikutuksesta.

Lisäksi tarvitaan muun muassa riittävä etäisyys päiväntasaajasta ja sopiva häiriö, josta järjestelmä voi kehittyä.

Trooppinen sykloni luokitellaan hirmumyrskyksi, kun sen jatkuva keskituuli ylittää alueen käytännöistä riippuen noin 33 metriä sekunnissa eli noin 119 kilometriä tunnissa. Kyseessä on valtava, pyörivä matalapainejärjestelmä, jonka voimakkaimmissa vaiheissa keskelle voi muodostua suhteellisen tyyni ja usein selkeä alue, jota kutsutaan silmäksi.

Eri nimet juontavat juurensa historiallisiin alueellisiin kieliin ja siihen, miten eri puolilla maailmaa havaittiin ja nimettiin säätiloja ennen globaalin meteorologian ja satelliittiseurannan aikaa.

Hurrikaani eli englanniksi hurricane liittyy Karibian alkuperäiskansojen käyttämään sanaan huracan tai hurican. Sen taustalla on todennäköisesti myrskyjumalaan liittyvää alkuperäiskansojen sanastoa, johon liittyy sekä taínojen että mayojen kieliperinnettä. Espanjalaiset omaksuivat sanan Karibialla liikkuessaan, ja siitä kehittyi vähitellen nykyinen eurooppalainen nimitys.

Taifuunin eli typhoonin alkuperä on puolestaan epävarmempi ja monikerroksinen. Sana on historian aikana saanut vaikutteita ainakin kreikan mytologian Tyfonista sekä Aasian merenkulkukielissä käytetyistä suurta myrskyä tarkoittavista sanoista, kuten arabian ja persian tufanista ja mahdollisesti kiinan tai fungista, ”suuresta tuulesta”.

Nykyinen englannin typhoon on siis pikemminkin eri kielten ja vanhojen nimitysten risteymä kuin yhden yksittäisen sanan suoraviivainen jatkaja.

Sykloni eli cyclone taas tulee kreikan kielen sanastosta ja liittyy ympyrää tai kiertämistä tarkoittavaan sanaan kyklos. Termiä ehdotti 1800-luvulla brittiläinen meteorologi Henry Piddington, joka tutki Intian valtameren myrskyjä ja havaitsi niiden pyörivän kehämäisesti.

Historian voimakkaimpia trooppisia hirmumyrskyjä mitataan yleensä kahden päätekijän mukaan: alhaisimman ilmanpaineen tai kovimpien mitattujen tuulennopeuksien perusteella.

Nyrkkisääntönä on, että mitä matalampi ilmanpaine myrskyn keskuksessa on, sitä voimakkaampi myrsky yleensä on. Kaikkien aikojen ilmanpaine-ennätystä pitää hallussaan Taifuuni Tip, joka jylläsi vuonna 1979 Luoteis-Tyynellämerellä. Sen keskuspaine laski hämmästyttävään 870 hehtopascaliin, mikä on alhaisin merenpinnan ilmanpaine, joka trooppisessa syklonissa on luotettavasti mitattu.

Tip oli myös kooltaan valtava: sen tuulialueen halkaisija oli suurimmillaan noin 2 220 kilometriä.

Mitatun tuulennopeuden mukaan kaikkien aikojen voimakkaimpana pidetään puolestaan vuonna 2015 itäisellä Tyynellämerellä riehunutta hurrikaani Patriciaa. Sen voimakkaimmat yhden minuutin ajalta lasketut jatkuvat tuulet ylsivät noin 96 metriin sekunnissa eli noin 345 kilometriin tunnissa, ja puuskat olivat vielä tätäkin voimakkaampia.

Kyseessä on tällä mittarilla voimakkain luotettavasti mitattu trooppisen hirmumyrskyn jatkuva tuuli. Pohjois-Atlantin voimakkain hurrikaani ilmanpaineella mitattuna on puolestaan vuoden 2005 hurrikaani Wilma, jonka ilmanpaine laski 882 hehtopascaliin ja tuulet puhalsivat enimmillään noin 83 metriä sekunnissa eli lähes 300 kilometriä tunnissa.

Atlantin kovimmat mitatut jatkuvat tuulet on kuitenkin kirjattu hurrikaani Allenille vuonna 1980, jolloin tuuli ylsi noin 85 metriin sekunnissa.

Jos myrskyjen voimakkuutta ja tuhoisuutta mitataan pelkkien mittareiden ja fysiikan sijaan ihmishengissä, tilastoissa korostuvat kehittyvien maiden tiheään asutut rannikkoalueet.

Historian kuolettavin tunnettu trooppinen sykloni on vuoden 1970 Bhola-sykloni Bangladeshissa, joka tunnettiin tuolloin Itä-Pakistanina. Tämä hirmumyrsky ja sen nostattama valtava meritulva surmasivat arviolta 300 000–500 000 ihmistä, mikä tekee siitä yhden ihmiskunnan mittapuulla synkimmistä ja tuhoisimmista luonnonkatastrofeista.