Kommentti: Alueiden talousnäkymät ovat positiiviset, mutta työvoimapulassa voi tikittää aikapommi

Alueelliset kehitysnäkymät julkaistiin tänään. Näkymät ovat kauttaaltaan myönteiset työllisyystilanteen parantuessa ja elinkeinoelämän luottaessa kasvavaan talouteen. Myös seuraavat 6 ja 12 kuukautta arvioidaan kasvun ajaksi. Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) kertoi julkaisutilaisuudessa pitävänsä hallituksen aluepoliittisia toimia onnistuneina .

Ongelmiakin on. Vaikka töitä ja työntekijöiden tarvetta olisi, osaavaa työvoimaa ei tahdo löytyä kaikkialla.

Kehitysnäkymäraportin luvut ovat tämän suhteen hälyttäviä. Sellaisten yritysten osuus, jotka kokevat ongelmia rekrytoinnissa, on kasvanut alueesta riippuen jopa kymmenillä prosenttiyksiköillä.

Osaamisvaje korostuu tilastoissa etenkin pohjoisessa, mutta koko maan kartta on punaisella. Paras tilanne on Etelä-Savossa, jossa ”vain” 25 prosenttia yrityksistä kokee hankaluuksia osaavan työvoiman rekrytoinnissa.

Huonoin prosentti on Satakunnassa, 44. Kainuu seuraa 43 prosentilla ja 41 on Lapin luku.

Miten järjestelmä vastaa tähän tikittävään pommiin?  Kohtaanto-ongelma ei ole mikään pieni ongelma. Työtä olisi, mutta ei osaavaa työvoimaa. Siinäkö kasvun eväät tulevat syödyksi?

Ratkaisut pitäisi löytää koulutusjärjestelmästä. Jos osaamisen tarve muuttuu, eikö se tarkoita että uudenlaista osaamista on myös voitava hankkia?

Jos osaamistaan joutuu päivittämään usein, korostuvat oppimaan oppimisen taidot.

Välillä voidaan olla työttömänä, välillä töissä, välillä työttömyyden ja töiden välitilassa. Tämä välitila tarkoittaa kouluttautumista tai muuta osaamisen hankkimista, tai työllistymispalveluiden piirissä olemista.

Moni innovaatio odottaa keksimistään ja moni työ tekijäänsä. Ihmisten mahdollisuuksista riippuu, miten työnsyrjään ja innovointiin päästään kiinni. Alueellinen tasa-arvo on tässä tärkeä tekijä, potentiaaleja kun ei löydy pelkästään kasvukeskuksista.

Kaikkein kovin kasvuvauhti sekä talouden että työllisyyden luvuissa tulee ennusteiden mukaan olemaan Tunturi-, Pohjois- ja Itä-Lapissa, Kaustisen seudulla, sekä Lounais-Pirkanmaalla.

Kaivosteollisuus ja matkailu ovat merkittäviä kasvutekijöitä, puhumattakaan muiden luonnonvarojen merkityksestä.

Lapissa on siis hyvät näkymät, mutta vakava pula osaavasta työvoimasta.

Talouskasvu rohkaisee investoimaan. Äänekoski on saanut biotuotetehtaansa, Kaustinen ja Sotkamo kaivoksensa, Kemijärvi saa biojalostamonsa.

Tällaiset investoinnit tuovat työpaikkoja ja elinvoimaa myös syrjäisemmille alueille. Ja toisinpäin: alueilla on potentiaalia, joten niihin myös investoidaan. Alueiden omat vahvuudet kasvattavat taloutta. Alueellinen tasa-arvo toimii joka suuntaan.

Jos pitää yksinomaan suuria kaupunkiseutuja kasvun tuottajina, unohtaa sellaiset resurssit, mitä kaupunkien keskustoista löytää vaikeammin. Luonto on elinvoimatekijä nimenomaan asutuskeskusten ulkopuolella.

Luonnonvarat eivät ole pelkkää biomassaa ja kaivannaisia. Henkiset luontoarvot selittävät Lapin kasvunäkymiä. Matkailu puhtaassa luonnossa kiinnostaa ja ainakin Lappi voi luottaa talouteensa niin kauan, kun luonto on puhdas ja ihmisillä on varaa matkustaa.