Kirkko haluaisi lyhentää hautausaikaa – Suomessa hautajaisten järjestäminen kestää paljon pidempään kuin muissa Pohjoismaissa

Kuolema

”Vainajan kunnioittavaan kohteluun kuuluu, että hautaus toimitetaan ilman aiheetonta viivytystä.”

Näin ohjeistaa evankelis-luterilainen kirkko tammikuussa annetussa yleiskirjeessään. Ohje löytyy myös hautaustoimilaista. Kirkon maankäyttöpäällikön Harri Palon mukaan siitä, mitä aiheeton viivytys tarkoittaa, ei kuitenkaan ole yhteisymmärrystä.

Kuoleman ja hautaamisen välinen aika oli viime vuonna Kirkkohallituksen mukaan noin 24 päivää. Aika on pidentynyt muutamalla päivällä edellisiin vuosiin verrattuna. Tätä voi selittää se, että Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna Suomessa kuoli historiallisen paljon ihmisiä. Kuolleita oli yli 63 000.

Vantaan seurakuntien mukaan hautausajat vaihtelevat suuresti Pohjoismaissa. Esimerkiksi Norjassa hautauksen on tapahduttava kymmenessä ja Tanskassa kahdeksassa päivässä.

– Hautaaminen on kulttuurinen kysymys. Toisin kuin monissa muissa kulttuureissa, Suomessa hautajaisten viivästymistä ei koeta ongelmaksi vainajan arvokkaan ja kunnioittavan kohtelun näkökulmasta, Palo sanoo STT:lle.

Palon mukaan hautausaikojen lyhentämiselle olisi aihetta, sillä suurten ikäluokkien vuoksi kuolleita tulee olemaan vuosittain nykyistä enemmän. Kirkko toivoo, että aikaa saataisiin lyhennettyä kahteen tai kolmeen viikkoon.

Palo sanoo, että joissakin kulttuureissa vainaja on tapana haudata kolmen päivän sisällä ja omaisten muut menot saavat väistyä. Meillä sen sijaan halutaan löytää aika, joka sopii muihin menoihin.

– Jotta hautausaikoja voidaan lyhentää, tarvitaan kulttuurin muutosta. Läheisen kuolema on asia, jolle ei aina anneta sitä merkitystä, joka sillä kuuluisi olla.

Hautajaisilla on tärkeä merkitys surun jakamisessa, sanoo alan etujärjestön, Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry:n puheenjohtaja Sari Koukkari.

Hänen mukaansa koronarajoitusten aikaan hautajaiset olivat pieniä ja perheet olivat kuoleman kanssa yksin. Nyt hautajaisiin uskalletaan taas kutsua väkeä.

– Vuodenvaihteessa oli paljon kuolemia ja hautausajat venyivät, mutta nyt ruuhkat ovat vähentyneet, Koukkari kertoo STT:lle.

Koukkarin mukaan omaisten aikataulujen lisäksi hautajaisten järjestämisen ajankohtaan vaikuttavat saatavilla olevat toimitsijat eli pappi ja kanttori, tilat ja hautausluvan saaminen. Hautausluvan myöntää lääkäri, ja sitä voi viivästyttää kuolemansyyn selvittäminen.

Myös Suomen kylmillä säillä on merkitystä, sillä talvella hautaa ei saa välttämättä kaivettua jäiseen maahan useammassakaan päivässä, Koukkari sanoo.

Evankelis-luterilaisen kirkon mukaan vuonna 2020 järjestettiin noin 44 000 hautaan siunaamista, toissa vuonna noin 46 000 ja viime vuonna noin 51 000.

Koukkari sanoo suomalaisen hautajaiskulttuurin muuttuneen yksilöllisemmäksi. Hautajaisissa tuodaan vainajan elämää esille enemmän kuin aiemmin esimerkiksi kuvien, puheiden ja musiikin avulla.

– Ihmiset haluavat kunnioittaa vainajan muistoa persoonallisilla hautajaisilla.

Koukkari sanoo, että suurin osa omaisista ei ole moittinut hautajaisten järjestämiseen käytetyn ajan olleen liian pitkä. Koukkarin mukaan omaisten kannalta on hyvä asia, että heillä on riittävästi aikaa tehdä valmisteluita. Hautajaisvalmistelut ovat osa surutyötä.

Koukkari sanoo, että evankelis-luterilaisen kirkon toive hautausten kiirehtimisestä on puhuttanut Suomen Hautaustoimistojen Liitossa.

– On tärkeää, että vainajat saatellaan arvokkaasti viimeiselle matkalleen eikä omaisia painosteta järjestämään hautajaisia liian nopeasti.

Koukkarin mukaan myös jäähyväistilaisuudet ovat yleistyneet. Tilaisuuksia pidetään vainajille, jotka eivät ole halunneet kirkollista siunausta.

Palon mukaan tuhkausten määrä on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Suomen Hautaustoiminnan Keskusliiton mukaan vuonna 2021 kaikista kuolleista tuhkattiin noin 60 prosenttia. Edelliseen vuoteen verrattuna tuhkauksia oli noin 1 600 enemmän.

Krematoriosäätiön mukaan krematorioita on tällä hetkellä 23. Palon mukaan se on liian vähän.

– Krematoriotoiminta on jäänyt miltei yksin seurakunnille, vaikka niitä voisi olla esimerkiksi kunnilla tai sotealueilla.

Koukkarin mukaan tuhkaaminen on yleisempää isommilla paikkakunnilla, missä krematoriot ovat lähempänä. Tuhkaaminen on kuitenkin yleistynyt myös maaseutukunnissa.

Koukkaria huolestuttaa vainajien säilytystilojen puute. Säilytystilat ovat ruuhkautuneet aika ajoin jo nyt, ja siksi Koukkarin mukaan asianmukaisten säilytystilojen määrää pitäisi lisätä.