Essee: Ranskan EU-vaalit – Poliittinen myllerrys ja "kansanäänestys" Macronin politiikasta
Ranskan sisäpolitiikan turbulenssi, maatalouden kriisi ja yleinen pessimismi varjostavat maan EU-vaaliasetelmaa. Viimeisimpinen ennusteiden mukaan odotettavissa on laitaoikeiston kaikkien aikojen suurin vaalivoitto.
Kesän eurovaalit ovat myös jo ensinäytös vaalivuoteen 2027, jolloin istuvan presidentin virkakausi päättyy. Eurovaaleissa huomio kiinnittyy jälleen kerran erityisesti presidentti Macronin ja kansallisen liittouman väliseen kamppailuun sisäpoliittisesta vallasta ja asemasta.
Lähes kaikkialla EU:n alueella, puhaltaa tällä hetkellä hyvin voimakas laitaoikeistolainen poliittinen syvävirtaus. Ranskan poliittinen tilanne heijastaa samalla siten hyvin koko maanosan poliittista ilmapiiriä ja puolueiden kannatustasoa.
Ranskassa laitaoikeistolainen kansallinen liittouma saa viimeisimpien ennusteiden mukaan kesäkuun eurovaaleissa lähes 30 prosentin kannatuksen. Toteutuessaan saavutettu tulos olisi puolueen kaikkien aikojen paras vaalitulos. Realisoituessaan vaalitulos heijastaisi myös Ranskan politiikan kaikkinaista jo suhteellisen pitkään jatkunutta muutosta. Poliittinen virtaus vie koko ajan enemmän oikealla.
Kansallinen liittouma on osoittautunut kilpailijoihinsa nähden hyvin sitkeäksi ja jopa yllättävän yhtenäiseksi puolueeksi. Ranskassa viimeksi mainittu puolueen ominaisuus, yhtenäisyys on kaiken kaikkiaan hyvin poikkeuksellinen ilmiö.
Maan poliittisessa kulttuurissa kun on tavallista, että puolueiden yhtenäisyys rakoilee säännöllisesti, aina jopa puolueiden nimiä myöten. Viimeisin suuri repeämä maan sisäpolitiikassa tuli viime kesänä, kun parlamentin toiseksi suurin ryhmittymä laitavasemmistolainen NUPES–ryhmittymä hajosi. Samalla toiveet Ranskan vasemmiston merkittävästä menestyksestä ja vaalivoitosta saivat tulevien eurovaalien suhteen merkittävän kolauksen.
Hajanaisen vasemmiston suosituin ryhmittymä on tällä hetkellä sosialistit, joille mielipidetiedustelut näyttävät ainoastaan 8,5 prosentin kannatusta. Sosialistien kärkiehdokkaaksi on noussut entinen elokuvaohjaaja ja nykyinen MEP Raphaël Glücksmann, joka haluaa profiloitua EU–myönteisenä federalistina ja vaihtoehtona Macronin edustamalle politiikalle. Sinällään federalistiksi julistautuminen on nykyisessä poliittisessa tilanteessa varsin uhkarohkea veto, mutta sillä ainakin tekee eroa gallup-johtajaan ja renessanssi-puolueseen.
Glücksmann on tullut tunnetuksi myös tiukkana ja rohkeana Taiwanin puolustajana ja Kiinan kritisoijana sekä uiguurien puolustajana. Glücksmannin taustassa on kiinnostavaa myös hänen aikaisempi uransa, jossa hän toimi Georgian entisen presidentin Mikhail Saakasvilin neuvonantajana. Entinen mahtipuolue maltillisen oikeiston tasavaltalaiset nimesivät kärkiehdokkaakseen puolestaan istuvan MEP:n François-Xavier Bellamyn.
Macronilla on edessä epävirallinen kansanäänestys
Ranskan istuvalle presidentille viimeisimmät kannatuskyselyt ovat olleet katastrofaalisen huonot. Koko poliittisen uransa EU:lle ja avoimelle kansainvälisyydelle perustanut istuvan presidentin renessanssi-puolue saisi ennusteiden mukaan vain n. 18 prosentin ääniosuuden.
Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että Ranskassa on muodostumassa EU-vaalien ympärille jopa epävirallinen kansanäänestys presidentin harjoittaman politiikan ja kansallisen liittouman vastaavan välillä. Tilanteessa on täten hieman samaa, kuin mitä oli edellisissä vuoden 2019 EU-vaaleissa. Tällöin Macron oli ollut kaksi vuotta presidenttinä, ja oppositiovoimat loivat parhaansa mukaan eurovaalien ympärille samanlaista poliittista asetelmaa. Kansallinen liittouma voitti lopulta niukasti Macronin puolueen vaaliliiton, mutta mitään varsinaista romahdusta ei vielä tällöin nähty. Samaan aikaan odotettiin myös koko maanosan laajuista laitaoikeiston paraatimarssia, joka sekään ei kuitenkaan lopulta realisoitunut.
”Kansanäänestys” Macronin politiikasta on joka tapauksessa kansallisen liittouman johtajan Jordan Bardellan selkeä tavoite. Kansallinen liittouma haluaa nostaa eurovaaleissa esiin Macronin epäonnistumiset maahanmuuttopolitiikan, sisäisen turvallisuuden, sekä sekularismin varmistajana. Istuvaa presidenttiä syytetään myös autoritaarisesta vallankäytöstä, koska Macron on käyttänyt mm. eläkeuudistuksen yhteydessä kiisteltyä lakipykälää 49.2 jonka avulla parlamentissa ei tarvinnut edellä mainitusta lakiesityksestä äänestää.
Kansallisen liittouman viesti ei muutu
Kansallisen liittouman mukaan Ranska on tienhaarassa. Vastakkain on kaksi toisistaan jyrkästi poikkeavaa visiota ja valintaa. Kansallisen liittouman mukaan Macron edustaa koko ajan lisääntyvää maahanmuuttoa, jossa yhdistyvät Ranskalla epäedullinen globalisaatio ja koko ajan voimistuva amerikkalainen vasallisuhde. Vaihtoehtona on kansallisen liittouman edustama politiikka, joka korostaa paluuta aitoon ja todelliseen ja demokraattiseen kansallisvaltioon. Kansalliselle liittoumalle Ranskan suvereniteetti on politiikan absoluuttinen prioriteetti, jossa jopa kuuluminen Naton komentojärjestelmään nähdään ei toivottavana tilanteena.
Kun kansallisen liittouman väitteitä ja syytteitä tarkastellaan vaikka kuluneen seitsemän vuoden ajalta, syytteet Macronin politiikkaa kohtaan ovat itse asiassa aivan samoja, joita kansallinen liittouma on ajanut ja edustanut koko olemassaolonsa ajan.
Poliittisten hyökkäysten kohteena oleva presidentti Macron on samalla koventanut retoriikkaansa laitaoikeistolaisten edustamaa politiikkaa kohtaa. Kuukausi sitten Macron syytti, miten kansallisen liittouman politiikka edustaa ranskalaisille suunnattua kollektiivistä köyhyyttä. Presidentti syytti edelleen, miten puolue, kuten laitavasemmisto niin ikään, syyllistyy politiikassaan suoranaiseen valehteluun. Kansallinen liittouma ei Macronin mukaan halua pitää kiinni myöskään mistään kansainvälisistä sopimuksista ja sitoumuksista, joihin Ranska on perinteisesti sitoutunut.
Euroopan strateginen autonomia – Kuinka myydä se äänestäjille, kun maatalouden kriisi vyöryy päälle?
Ranska on Euroopan suurin ja merkittävin maatalousvaltio, jossa maan ruuantuotannolla on kaupallisuuden lisäksi myös iso kulttuurinen merkitys. Kuten muuallakin Euroopassa, myös ranskalaisten maataloustuottajien ahdinko on kasvanut jyrkästi viimeisen kahden vuoden aikana. Markkinatilanne on heikentynyt, kun tuottajahinnat ovat laskeneet ja siten toiminnan kannattavuus on edelleen jyrkästi heikentynyt mm. kohonneiden polttoainekustannusten seurauksena.
Aivan oman kriisinsä ovat tuoneet kuivat kesät, kuivuus ja toisaalta tulvat. Ranskassa protestoidaan laajalti myös EU:n taholta tulevaa sääntelyä ja valvontaa kohtaan. Maanviljelijät kokevat jatkuvan EU:n taholta tulevan raportoinnin epäoikeudenmukaisena, hankalana ja aikaa vievänä. Maatalouden syvää kriisiä kuvaa myös Ranskan tärkeimmän maatalousnäyttelun SIMA:n peruuntuminen tältä vuodelta. Syynä olivat näytteilleasettajien massiiviset taloudelliset ongelmat.
Tämän hetken kotimaan poliittisissa olosuhteissa Macronin edustama ja usein hellimä ajatus EU:n strategisesta autonomiasta ei herätä juurikaan kiinnostusta. Macronin koko presidenttikauden tavoite on ollut luoda EU:sta maailmanpoliittinen voimatekijä Kiinan ja USA:n rinnalla.
Edellä kuvattua taustaa vasten ei ole ihme, että presidentti on menettänyt edelleen suosiotaan. Viimeisten mittausten mukaan hänen oma kannatuksensa on noin 20 prosentin tienoilla eli vain nelisen prosenttia enemmän, kuin mitä ennusteet näyttävät hänen keskustaoikeistolaiselle vaaliliitolleen. Alun perin renessanssi-puolueen kärkiehdokkaaksi kaavailtu Stéphane Séjournén siirtyi ulkoministeriksi ministerikierrätyksen yhteydessä. Lopulta puolue valitsi kärkiehdokkaakseen maaliskuun alussa Valerie Hayerin.
Ongelmia lisää myös se, että renessanssi-puolueella ei ole tällä hetkellä lainkaan kärkiehdokasta eurovaaleihin, kun kärkiehdokkaaksi kaavailtu Stéphane Séjournén siirtyi ulkoministeriksi ministerikierrätyksen yhteydessä.
Vuoden 2027 presidentinvaalikampanja käynnistyy eurovaaleista
Ranskan eurovaaliasetelma näyttää äkkisiltään hyvin selvältä. Huomio kiinnittyy erityisesti renessanssi-puolueen ja kansallisen liittouman väliseen taisteluun.
Taustalla pelataan jo myös täysillä myös presidenttipeliä. Kansallisen liittouman mahdollinen vaalimenestys antaisi erinomaiset lähtökohdat Marine Le Penin seuraavalle presidentinvaalikampanjalle. Presidentti itse on myös jo konkreettisesti reagoinut heikkoihin kannatuslukuihinsa ja hän päätti vaihtaa useamman avainministerin.
Pääministeri Elisabet Borné vaihtui entiseen opetusministeriin Gabriel Attaliin, joka on tällä hetkellä Ranskan suosituin poliitikko. Mikäli Attal onnistuu pääministerin vaikeassa tehtävässään hän saattaa olla myös varteenotettava presidenttiehdokas vuoden 2027 vaaleissa.
Attalin onnistumisella on tässä suhteessa erittäin suuri rooli merkitys, ja eurovaalit ovat Attalille ensimmäinen iso koetinkivi. Tällä hetkellä vaalitappion välttäminen näyttää kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä
Korjaus 11.3. klo: 5:43. Renessanssi-puolue saisi ennusteiden mukaan vain n. 18 prosentin ääniosuuden – ei 14 prosentin ääniosuuden, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.
Korjaus 11.3. klo: 5:51 Jutussa kerrottiin alun perin, ettei renessanssi-puolueella ole tällä hetkellä lainkaan kärkiehdokasta eurovaaleihin. Puolue kuitenkin valitsi maaliskuun alussa kärkiehdokkaakseen Valerie Hayerin.
Pekka Väisänen väitteli vuonna 2022 Ranskan presidentti Emmanuel Macronin poliittisesta ajattelusta. Väisänen tutki Macronin ajattelua muun muassa riskiyhteiskunnan, ranskalaisen liberalismin ja kolmannen tien politiikan teorioiden kautta.