Annika Saarikko perustelee uutuuskirjassa Marinin hallituksessa pysymistä: "Minusta ei ollut niissä olosuhteissa kaatamaan hallitusta"
Keskustalla oli Sanna Marinin hallituksessa jatkuvasti toinen jalka oven välissä. Lopullisesti hallitus meni rikki Säätytalolla huhtikuussa 2021 käydyssä kehysriihessä, arvioi toimittaja Salla Vuorikoski.
Vuorikosken kirja Sanna Marin – poikkeuksellinen pääministeri julkaistiin virallisesti tiistaina, vaikka sitä ryhdyttiin myymään jo viime viikolla ilman kustantaja WSOY:n lupaa.
Vuorikoski on haastatellut kirjaansa varten yli seitsemääkymmentä Marinin kanssa työskennellyttä poliitikkoa, poliittista avustajaa, virkamiestä ja toimittajaa. Ex-pääministeri itse ei osallistunut kirjan tekemiseen.
Pääosaan kirjassa nousee Marinissa pääministerikauden aikana tapahtunut henkilökohtainen muutos. Vuorikosken mukaan kymmenet haastatellut ihmettelivät kuin yhdestä suusta sitä, miten vetäytyvästä, asiakeskeisestä ja idealistisesta poliitikosta alkoi kautensa loppuvaiheilla sukeutua maailmantähtien kanssa juhliva ja bikinikuvia julkaiseva somejulkkis.
Kirjassa puidaan kattavasti myös Marinin johtaman hallituksen toimintaa – varsinkin sen toimikauteen liittyneitä kohuja ja riitoja.
Vaikka hallitus onnistui johdattamaan Suomen läpi koronakriisin ja viemään maan Natoon, harva haastatelluista muistelee sitä erityisellä lämmöllä. Pahiksen rooli on useimmiten varattu keskustalle.
Keskusta ei lähtenyt Marinin edeltäjän Antti Rinteen hallitukseen innosta kiljuen. Kun hallitustunnusteluja johtanut Rinne kuitenkin myöntyi suurimpaan osaan puolueen esittämistä kynnyskysymyksistä, keskustan puoluevaltuusto ja eduskuntaryhmä päättivät osallistumisesta yksimielisesti.
Vuorikosken kirjan mukaan hallituksen kakkospuolueen keskuudessa oli jo alkumetreiltä asti tyytymättömyyttä Rinteen otteisiin. Se huipentui marraskuussa 2019, kun valtionyhtiö Posti ilmoitti siirtävänsä 700 työntekijää tytäryhtiöönsä heikomman työehtosopimuksen piiriin.
Rinne väitti eduskunnassa, että Posti oli toiminut vastoin omistajansa tahtoa ja ohjeita. Väite ei pitänyt paikkaansa, minkä vuoksi keskusta katsoi menettäneensä luottamuksen pääministeriin.
Vuorikoski kutsuu tapahtumasarjaa kirjassaan ”keskustan metsästysretkeksi, jonka tähtäimessä oli pääministeri Antti Rinne”. Hän arvioi, että lopulliseen ratkaisuun vaikutti puolueen kentältä tullut paine.
Kiistan käydessä kuumimmillaan keskustan kansanedustajat viettivät perinteistä jalkautumisviikonloppuaan, jonka aikana he tapasivat äänestäjiä turuilla ja toreilla.
– Voi olla, että tämä ajallinen sattumus vaikutti Rinteeseen kohdistuvaan paineeseen. Jalkautumisen teemana olivat ajankohtaiset luonto- ja ilmastoasiat, mutta kansanedustajien kerrotaan saaneen omiltaan palautetta myös Rinteen toiminnasta Postin kanssa, Vuorikoski kirjoittaa.
Vuorikosken mukaan SDP uhrasi Rinteen ilman taisteluita. Kirjasta selviää, että osa demareistakin oli jo ehtinyt kyllästyä pääministerin tempoilevaan toimintaan.
– Luojan kiitos se kepu veti töpselin seinästä, SDP:n entinen erityisavustaja puuskahtaa.
– Muuten olisi käynyt niin, että Antti [Rinne] olisi jahdattu loppuun asti. Todennäköisesti se olisi puhunut edelleen ristiriitaisia ja olisi joutunut eroamaan jouluun mennessä, mutta hirveän paljon nolommalla ja repivämmällä tavalla.
Rinteen seuraajiksi olivat tarjolla liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin sekä eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman. Rinne tuki Marinia, mikä Vuorikosken mukaan osaltaan käänsi puoluevaltuuston niukasti tamperelaispoliitikon kannalle.
Marinin hallitus joutui välittömästi tositoimiin. Uusi pääministeri oli ehtinyt hoitaa virkaansa vasta pari kuukautta, kun koronavirus alkoi levitä maailmalla.
Hallitus joutui keskittämään voimansa pandemian aiheuttaman kriisin hoitoon. Marinin johdolla tehtiin suuria lakimuutoksia sekä myönnettiin miljardeja euroja kunnille ja yrityksille.
Keskusta havahtui taloustilanteeseen kevään 2021 puoliväliriihen alla, kun kävi ilmi, että budjettikehyksen piiriin kuuluvat menot olivat nousemassa jopa miljardi euroa arvioitua suuremmiksi.
SDP olisi hoitanut tilanteen lisälainalla, mutta keskusta halusi pitää kiinni aiemmin sovitusta. Se olisi tarkoittanut jopa miljardin euron säästöjä.
Vuorikosken haastattelema keskustan entinen puheenjohtaja Annika Saarikko myöntää kirjassa, että puolueen tavoitteet oli viritetty liian korkealle.
– Meillä oli lapsenusko, että demarit omalla vahtivuorollaan haluaisivat esimerkiksi ansiosidonnaista työttömyysturvaa veivata uuteen uskoon, koska Ruotsissakin oli työmarkkinoita kyetty uudistamaan demarien johdolla, Saarikko toteaa.
– Emme myöskään ymmärtäneet, kuinka laajasti Sdp:n talousajattelu oli murroksessa voimakkaan vasemmalle.
Huhtikuun lopun kehysriihi venyi tavallisen parin päivän sijasta viikon mittaiseksi. Marin ehdotti keskustalle, että menokehys ylitettäisiin 500 miljoonalla eurolla. Sopua ei syntynyt.
Keskusta torjui myös SDP:n ehdotuksen, jonka mukaan työllisyystoimilla olisi hankittu valtion kassaan 80 miljoonaa euroa lisää. Marin nosti tarjoustaan vielä 110 miljoonaan euroon, mutta keskusta haki edelleen suurempia säästöjä.
Vuorikosken mukaan keskustan vaatimat summat olisivat todennäköisesti tarkoittaneet työntekijöiden ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaamista, mihin SDP ei ollut valmis.
Marin sai neuvotteluista tarpeekseen ja lähti Säätytalolta.
– Eiköhän tää ole nyt tässä, hänen kerrotaan tokaisseen.
– Nämä neuvottelutko, häneltä kysyttiin.
– Tämä hallitus.
Vuorikosken mukaan Säätytalolla jäätiin siihen käsitykseen, että Marin veisi aamulla hallituksen eroanomuksen presidentille.
– Keskustan ministerit Antti Kurvinen ja Mika Lintilä ehtivät jo siivota työpöytiään, Vuorikoski väittää.
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko teki yön aikana vaikean päätöksen. Aamulla hän viestitti Marinille, että keskusta hyväksyisi edellisen päivän kompromissin.
Vuorikosken kirjassa Saarikko perustelee päätöstään olosuhteilla: koronatoimilla, keskeneräisellä sote-uudistuksella ja EU:ssa loppusuoralla olleella elvytyspaketilla.
– Minusta ei ollut niissä olosuhteissa kaatamaan hallitusta, Saarikko sanoi.
Hän ei osannut tai halunnut arvioida kirjassa, oliko hallituksessa jatkaminen lopulta paras ratkaisu. Keskustan tavoitteita kehysriihessä hän pitää sen sijaan oikeina.
– Niiden takana seison edelleen.
Vuorikosken mukaan kehyskriisi paljasti lopullisesti, kuinka eri linjoilla keskusta ja SDP talouspolitiikassaan olivat. SDP:ssä luotettiin taloustilanteen korjaantuvan talouskasvun ja työllisyyden parantamisen avulla, kun taas keskusta olisi halunnut hillitä velkaantumista.
Vuorikosken haastattelemat demarit muistelevat hallituskumppaninsa säästöhaluja kirjassa pilkalliseen sävyyn.
– Keskusta esiintyy talouspuolueena ja huolehtii valtion rahoista, mutta aina kun jostain löytyy joku lantakasa, piikki on auki loputtomiin. Olihan se hallituspohja from hell monella tapaa, demariministerin entinen erityisavustaja toteaa.
Marin onnistui lopulta pitämään hallituksensa koossa vaalikauden loppuun asti. Jatkoa ei tullut, vaikka Rinne oli pääministerinä aloittaessaan suunnitellut, että SDP muuttaisi kahdeksassa vuodessa Suomen talouspolitiikan suunnan.
Laajennusta punamullasta vaikuttaa jääneen osallisille monenlaista hampaankoloon. Kirjaan haastatellut vasemmistoliittolaiset pettyivät erityisesti siihen, että Marin puhui ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja taktisen äänestämisen puolesta.
Pääministeri korosti, että kokoomuksen ja perussuomalaisten porvarihallituksen voisi välttää vain äänestämällä SDP:tä.
Vuorikosken mukaan vasemmistoliitto ei ole antanut Marinin temppua anteeksi.
– Se tapa, millä hän strategisesti asemoi demarit eduskuntavaaleissa, romahdutti meidät ja vihreät. Se söi oman koalitionsa, puolueen poliitikko toteaa kirjassa.
Salla Vuorikoski: Sanna Marin – poikkeuksellinen pääministeri. WSOY, 467 s.
| Kolahtiko tämä juttu? – Pysy kärryillä politiikan käänteistä ja tilaa Suomenmaan ilmainen uutiskirje täältä!