Sote-sukkulointia ja sattumien satoa
Jo kolmannen hallituksen sote-suunnitelma meni myttyyn. Lähes kaikkien tarpeelliseksi tunnustamaan uudistukseen ei tunnu löytyvän sopivaa mallia. Nyt viritellään neljättä versiota.
Isot puolueet ovat jo esitelleet omat mallinsa. Paitsi kokoomus, jonka mukaan nykyinen järjestelmä toimii hyvin – se kaipaa vain vapaaehtoista viilausta siellä sun täällä.
Vastikään nykyjärjestelmää testanneena olen vahvasti eri mieltä. Jouduin kahden sairauden – influenssan ja keuhkokuumeen – merkeissä vierailemaan viikon kuluessa viiden eri tahon pakeilla.
Aloitin lääkärikeskus A:sta, koska en saanut aikaa työterveyshuoltoon M-yhtiöön. Sitten siirryin Keravan terveyskeskuksen päivystykseen, seuraavaksi Peijaksen tk-päivystykseen, sieltä M-yhtiön kautta takaisin Peijakseen, nyt sairaalan sisätautipolin kautta keuhkotautien osastolle.
En suunnittelut reittiäni itse. Jokaisella etapilla minulle annettiin ohje mennä muualle, jos oireet eivät hellittäneet tai pahenivat. Kuten sitten kävikin.
Sukkuloinnin aikana syntyi vahva vaikutelma, että kukin taho tahtoi siirtää hoidon vastuun ja kulut toisaalle. Yksityinen julkiselle, julkinen työterveyshuoltoon, perusterveyshuolto erikoissairaanhoitoon ja kaikki päinvastoin. Kokonaisvastuu jäi yhä sairaammaksi käyvän potilaan huoleksi, siis pahasti retuperälle.
Kuumeisen ja kirjaimellisesti huonossa hapessa olevan piti muistaa edellisen etapin tutkimusten tulokset, diagnoosit ja lääkitys, sillä eri tahot eivät näe toistensa tietoja. Eivät edes silloin, kun ne on tallennettu potilaan nähtäväksi OmaKantaan ja tämä on suostunut tietojen jakamiseen.
Jokaisen nykyprosessin osapuolen pitää pyytää erikseen muilta osapuolilta potilaan tietoja. En ihmettele, ettei siihen ryhdytty. Sehän olisi tarkoittanut kymmeniä tietopyyntöjä ristiin rastiin. Aikakin oli esteenä.
Minä muistelin samoja asioita yhä uudelleen, ja hoivan ammattilaiset tallensivat tietoja kukin omiin järjestelmiinsä. Koska sairaan amatöörin antamiin tietoihin ei voi luottaa, samoja tutkimuksia tehtiin monta kertaa. Jopa saman päivän aikana.
Viilaus ei varmasti riitä prosessin korjaamiseen. Paljon pulmia on integraatiossa eli eri tahojen yhteistyössä. Ja erityisen paljon tietojärjestelmissä ja niiden vuoropuhelussa.
Nykymeno on tehotonta, kallista ja jopa vaarallista, sillä virheellisten tai puuttuvien tietojen perusteella voidaan tehdä vääriä päätöksiä. Niin kävi tälläkin kertaa. Oikein ilmoitettu lääkitys kirjattiin päivystyksessä väärin, ja se johti puutteelliseen hoitoon. Ja lopulta sairaalan osastolle.
Myös potilaan pompottelu pitäisi lopettaa. Sitä edistäisi se, ettei vastuuta ja kuluja voisi siirtää lähettämällä potilas toisen tahon vaivaksi. Näin olisi, jos vastuunkantaja ja maksaja olisi maakunnan tasolla.
Lisäksi potilaan muualle lähettäneen lääkärin pitäisi saada tieto, miten hommassa kävi. Luulen, että tälläkin kertaa moni mukana ollut vilpittömästi uskoi, että käänne parempaan alkoi hänen vastaanotoltaan. Ja muun tiedon puutteessa myös siihen uskoon jäi.