Keskustaa ei tarvitse keksiä uudelleen – mutta jokaisen on oltava sen viestinviejä
Ilkka-Pohjalainen haastatteli äskettäin kolmea alueen keskustalaista. Jutussa käytiin läpi niitä tärkeitä teemoja, joiden kanssa puolueväki kamppailee tällä hetkellä eri puolilla Suomea.
Miten sovittaa yhteen maaseudun ja kaupunkien tarpeet? Miten tavoittaa nuoret opiskelijat ja perheet, ja mikä on kentän sekä järjestökoneiston todellinen rooli päätöksenteossa?
Jarmo Korhosen jutussa siteraama Urho Kekkosen ohje vuodelta 1956 osuu edelleen naulan kantaan: ”Pitäkää yhtä, älkääkä riidelkö keskenänne. Älkää unohtako köyhän asiaa, älkää antako puoluekoneiston ruostua.”
Keskustaa ei tarvitse keksiä uudelleen, sillä alkiolainen perintö – pienen ihmisen puolella olo, yrittäjyys, sivistys, arjen turvallisuus ja koko Suomen elinvoimaisena pitäminen – on edelleen vahva ja voimakas aatteellinen selkäranka.
Se, mikä kaipaa jatkuvaa kirkastamista ja työtä, on kykymme osoittaa näiden arvojen toimivuus käytännön päätöksissä.
Ei riitä, että vain puoluetoimisto toimii viestijänä tai että odotamme valmiita linjauksia ylhäältä päin.
Keskustalaisuus vaatii paluuta maalaisliittolaiseen ”vapaan kansan suoraan tiehen” – itsenäiseen, rohkeaan ja omintakeiseen linjaan, joka ei määrittele itseään muiden kautta vaan omien arvojensa pohjalta.
Tämän työn tekemiseen tarvitaan kuitenkin uutta puhtia koko kentältä. Ei riitä, että vain puoluetoimisto toimii viestijänä tai että odotamme valmiita linjauksia ylhäältä päin.
Nykypäivän sirpaloituneessa mediakentässä jokainen meistä on oma viestijänsä. Keskustan tarina kerrotaan niissä kohtaamisissa, joita käymme ihmisten kanssa joka päivä.
Samaan aikaan on todettava ääneen järjestötyön arki: harvat aktiivit eivät jaksa kantaa taakkaa yksin. Puoluekoneisto ei ole erillinen elin, vaan se on yhtä vahva kuin sen jokainen osanen. Se on yhtä vahva kuin se yhteisö, joka sen ympärille rakentuu.
Tarvitsemme lisää ihmisiä mukaan toimintaan, matalalla kynnyksellä ja omilla vahvuuksillaan.
Tulevissa eduskuntavaaleissa menestys ei enää rakennu maaseudun ja kaupunkien kahtiajaosta, vaan niiden saumattomasta yhteistyöstä. Keskustan on oltava se maltillinen ja järkevä voima, joka tarjoaa vastauksia niin kaupunkien kuin maaseudun asukkaille.
Tämän rinnalla keskustalla on valtava, pitkälti hyödyntämätön potentiaali palkansaajien keskuudessa. Suomalaiset työntekijät voivat olla keskustalle vahva kannattajaryhmä, kunhan teemme arjessa oikeita ja reiluja ratkaisuja.
Työelämän murroksessa keskustan on oltava se voima, joka ymmärtää sekä yrittäjää että työntekijää. Arjen turvallisuus ja reilu työelämä ovat alkiolaisuuden ydintä.
Kun pidämme huolta heikoimmista, puolustamme työntekoa ja avaamme ovet uusille tekijöille, keskustalla on kaikki edellytykset olla jatkossakin Suomen tärkein kansanliike.