Keskusta ja työttömän ihmisen asia

Työttömyys on suomalaisen yhteiskunnan arjen huolista yleisimpiä. Työttömäksi oppilaitoksesta valmistuminen ja lomautuskierteet ovat tänä päivänä tuttuja jokaiselle, jos eivät omalta kohdalta, niin lähipiiristä.

Työttömyys riivaa niin harvaa maaseutua kuin entistä enemmän myös isoja kaupunkeja.

Keskusta pääministeripuolueena on ottanut tiukan otteen talouspolitiikan johtamisesta. Ennen eduskuntavaaleja annetut lupaukset velkaantumisen katkaisemisesta ja elinvoimaisemmasta yritys- ja työelämästä ovat edenneet.

Yritysbarometrit ja -tilastot näyttävät, että usko ja luottamus Suomen markkinoilla paranevat. Jopa työttömyys kokonaisuutena on nytkähtänyt alaspäin.

Samalla kun keskusta huolehtii talouden ja työllisyyden ”isosta kuvasta” mallikkaasti, kannan itse huolta siitä, pysyykö yhteytemme vaikeuksissa olevien arkeen elävänä.

Myös keskustalaisten korviin ja silmiin menee helposti vallankahvassa sitä marmoripölyä.

Keskustassa on nyt mietittävä aikaisempaa enemmän työ- ja sosiaalipolitiikkaa työttömän ihmisen tason ja hänen arkensa kautta.

Kärjeksi on otettava työttömien elämän parantaminen ja heidän toimintakykynsä säilyttäminen.

Esitys valtion budjetiksi ja budjetin yhteydessä käyty riihi antavat eväitä työttömän ihmisen asian hoitamiseen. On erittäin hyvä, että jokainen työtön kohdataan kolmen kuukauden välein naamakkain haastattelussa.

Haastatteluista ei saa muodostua nöyryyttäviä tai alentavia tilaisuuksia. Päinvastoin niissä tulee kartoittaa ja sparrata uusia työnhaun mahdollisuuksia ja pohtia yhdessä kouluttautumista. Joskus on paikallaan todeta, että eläkkeen hakeminen on paras ratkaisu.

Hallituksella on valmius muokata työttömyyspäiväraha sellaiseksi, että sen saa palkkatueksi tai starttipääomaksi uuteen työpaikkaan tai perustettavaan yritykseen. On välttämätöntä huolehtia etsivän nuorisotyön resursseita.

Vaikka talous lähtisi kasvuun, ei työttömyyden lasku ole enää automaattista.

Globaalissa maailmassa länsimaat voivat taloudellisesti selvitä vain uudelleenteollistamisella ja innovatiivisilla palvelualoilla. Nämä molemmat hyödyntävät valtavasti robotteja ja digitekniikkaa.

Markkinaehtoiset työpaikat vähenevät. Jos haluamme säilyttää yhteiskuntarauhan, on meidän luotava Suomeenkin aidot välityömarkkinat.

Välityömarkkinoilla palkkatyöhön yhdistyy palkkatukea ja perustulon kautta sosiaaliturvaa. Jatkossa on hyväksyttävää, että ihminen tekee työuraa vapaaehtoistyössä tai työpajoilla yhteiskunnallisesti merkittävissä tehtävissä.

Keskustan on härkäpäisesti pidettävä kiinni laajasta työn käsitteestä. Työtä voi tehdä myös kotona lasten kanssa tai sivistämällä itseään opiskellen. ”Isän- ja äidinpalkka” on taas ajankohtainen.

Ratkaisut työttömyyteen ovat alkiolaisen tasa-arvon polttavimpia haasteita. Siinä ei pidä sortua vastakkainasetteluun ay-liikkeen ja tai yrittäjien kanssa. Molemmat on nähtävä kumppaneina.

Keksitään niin hyviä ideoita työelämän ja työttömyyden hoidon reformeiksi, että niitä kadehditaan työmarkkinapöydässä!

Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja.