Isyyden elämänkaari
Isät koskettavat meitä kaikkia elämän eri vaiheissa ja muodoissa. On isäksi tulevia, isänä olevia, isää kaipaavia, isyydestä luopuneita tai menetetyn isän muistoa kantavia. Isyyden elämänkaari on täynnä muutoksia, sopeutumista ja erilaisten tunteiden kirjoa.
Kun mies tulee isäksi, hän astuu uudenlaiseen vastuuseen ja rooliin. Isäksi tuleminen merkitsee valtavaa elämänmuutosta, jossa miehen oma identiteetti ja arvomaailma saavat uudenlaisen merkityksen.
Tämä hetki on täynnä sekä jännitystä että iloa, mutta myös epävarmuutta ja pelkoa. Miten olla hyvä isä? Miten onnistua tukemaan lasta ja kasvamaan itse vanhempana?
Isänä oleminen on jatkuvaa oppimista, joka muovaa ihmistä läpi elämän. Isän rooli on paljon muutakin kuin perheen elättäminen. Se on ennen kaikkea läsnäoloa, rakkautta ja turvaa.
Nykyisin yhteiskunta kannustaa isyyteen osallistumiseen eri tavoin kuin aiemmin. Perhe-elämä ja isyys ovat muuttuneet.
Isiltä odotetaan entistä enemmän aktiivista osallistumista ja tunteiden ilmaisua. Samalla tämä tarjoaa isille mahdollisuuden kokea läheinen yhteys lapseensa tavalla, joka monilta aiemmilta sukupolvilta jäi kokematta.
On myös niitä, jotka kaipaavat isää.
Isää, joka on poissa, fyysisesti tai henkisesti. Monille meistä isän läsnäolo tai sen puute jättää jälkensä.
Isää kaipaavat kantavat mukanaan tunteiden verkkoa: surua, kaipausta, kenties pettymystä. On vaikeaa kasvaa ilman roolimallia tai kaivattua tukea, mutta monesti juuri isän puute tuo esiin elämänkaaren merkityksellisyyden ja halun rakentaa parempaa tulevaisuutta omille lapsille.
Isyydestä luopuminen taas on raskas päätös, joka jättää jälkensä niin isään kuin lapseenkin. Oli syy luopumiseen mikä tahansa, se on usein täynnä kipua ja ristiriitaisia tunteita. Tällainen kokemus haastaa yhteiskunnan käsityksen siitä, mitä isyys on ja milloin sitä voi elää todeksi.
On tärkeää, että yhteiskunta tukee myös näitä isyyden muotoja, joissa elämänvalinnat ja olosuhteet ovat vaikuttaneet siihen, ettei isyys ole tullut pysyväksi osaksi elämää.
Isän kuolema on osa luonnollista elämänkaarta, mutta se on menetyksen hetki, joka koskettaa syvältä. Menetys herättää muistoja, kiitollisuutta ja ehkä kysymyksiä siitä, mitä jäi sanomatta tai tekemättä.
Isän kuolema saa meidät pohtimaan omaa perintöämme ja sitä, minkälaisen jäljen haluamme jättää. Isän menettäminen on lopulta osa kiertokulkua, joka tuo meitä lähemmäksi omia juuriamme ja elämän rajallisuutta.
Isyyden elämänkaari on moniulotteinen ja monivaiheinen, ja sen ymmärtäminen vaatii herkkyyttä ja empatiaa. Isyyden merkitys yhteiskunnassamme on muuttunut ja kehittyy edelleen.
Olipa kyseessä isäksi tuleminen, isänä oleminen tai isän poissaolon käsitteleminen, jokainen vaihe antaa meille mahdollisuuden kasvaa, oppia ja ymmärtää ihmisyyden monimutkaista kudelmaa entistä syvemmin.
Isänpäivää vietetään Suomessa 10. marraskuuta 2024.