Yhtenäinen Suomi myrskyisässä maailmassa – keskusta sovinnon sillanrakentajana
Geopoliittinen tilanne kiristyy, ja Suomi elää uuden aikakauden kynnyksellä. Turvallisuus ei ole vain ulkorajoja ja aseita – se on myös kansallista yhtenäisyyttä. Keskustan rooli sovinnon rakentajana korostuu, kun yhteiskunta kaipaa yhdistävää voimaa.
Maailma ympärillämme on levoton. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu, Lähi-idässä kytee uusi konflikti, ja Euroopan turvallisuus on murroksessa. Näiden kriisien keskellä Suomi on astunut uuteen aikakauteen – Nato-jäsenenä, mutta myös entistä haavoittuvampana rajavaltiona.
Keskustalle turvallisuus ei ole vain ulkopolitiikkaa tai puolustusbudjetteja. Se on ennen kaikkea sisäistä eheyttä – kykyä pitää kansa koossa, kun ulkoa tulee painetta. Kun yhteiskunta polarisoituu, tarvitaan voimia, jotka rakentavat siltoja, eivät muureja. Keskustan tehtävä on olla sovinnon ääni – se, joka kuuntelee molempia ääripäitä ja etsii yhteistä maaperää.
Keskusta on linjannut, että korkea maanpuolustustahto nojaa ehyeen ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Isänmaallisuus ei ole vain sanoja, vaan tekoja koko Suomen puolesta – myös siellä, missä väestö vähenee ja palvelut harvenevat. Puolue on vaatinut konkreettisia toimia koko maan elinvoiman turvaamiseksi – olipa kyse sitten saaristosta, maaseudusta tai kasvukeskusten reuna-alueista. Aluepolitiikka on myös turvallisuuspolitiikkaa.
Suomi on tukenut Ukrainaa jo yli 3,8 miljardilla eurolla, ja keskusta on antanut täyden tukensa tälle linjalle. Mutta samalla meidän on katsottava peiliin: miten pidämme huolta siitä, ettei eriarvoisuus kasva, ettei syrjäseutu unohdu, eikä kansallinen yhtenäisyys murene?
Keskustan työ huoltovarmuuden puolustajana, maaseudun elinvoiman vaalijana ja koko maan kehittäjänä ei ole vain talouskysymys – se on rauhan ja vakauden rakentamista.
Turvallisuus syntyy myös arjessa. Se syntyy siitä, että jokaisella suomalaisella on mahdollisuus koulutukseen, työhön ja osallisuuteen – riippumatta siitä, asuuko Turussa, Tervolassa vai Tohmajärvellä. Keskustan työ huoltovarmuuden puolustajana, maaseudun elinvoiman vaalijana ja koko maan kehittäjänä ei ole vain talouskysymys – se on rauhan ja vakauden rakentamista.
Kansalliset dialogit ovat osoittaneet, että yhteisöllisyyden rapautuminen heikentää kriisinkestävyyttämme. Ihmiset kokevat ulkopuolisuutta, ja vastakkainasettelu syvenee. Keskustan on oltava se voima, joka yhdistää – ei hajota.
Tässä ajassa tarvitaan keskustaa enemmän kuin pitkään aikaan. Tarvitaan maltillista, sovittelevaa ja koko Suomen puolustavaa ääntä. Tarvitaan puoluetta, joka ei pelkää vaikeita keskusteluja, mutta ei myöskään lietso vastakkainasettelua. Turvallisuus ei ole vain aseita ja rajoja – se on luottamusta, yhteisöllisyyttä ja kykyä pitää huolta toisistamme.
Keskustan on oltava se silta, joka kantaa yli myrskyjen.