Maaseudulla ei sen parempaa mainosaikaa voi ollakaan kuin tämä hetki, ja sitä pitäisi nyt hyödyntää täysin voimin
Moni kaupunkilainen ajattelee maaseutua nyt aivan eri tavalla ja paljon positiivisemmin kuin vielä muutama kuukausi sitten.
Olisipa kotona vähän enemmän tilaa ja tekemistä! Ollapa kesäpaikka maalla! Voisiko siellä jopa asua?
Tähän kiinnostukseen pitäisi kunnissa ja maakunnissa nyt osata tarttua.
Mielenmuutoksen on aiheuttanut tietysti koronapandemia.
Rajoitukset ahdistivat neljän seinän sisälle. Toisaalta moni huomasi, että etätyöt sujuvat, mutta kotona pitäisi olla enemmän huoneita tai ainakin neliöitä. Ulkomaille pääsy on hankalaa. Kysytään, palautuuko esimerkiksi etelänlomailu entiselleen pitkiin aikoihin.
Katseet kotimaahan, siis.
Varsinkin kesämökkiharrastus elää uuden kukoistuksensa alkua. Samalla myös kiinnostus väljempään asumiseen on lisääntynyt silminnähtävästi. Tämän kertovat niin kiinteistövälittäjien kuin pankkienkin viestit.
Eihän tämä ihme olekaan. Monen kaupunkilaisen tuntoja kuvasi Taloussanomien tuottaja Katja Okkonen lehdessään äskettäin näin:
”Olen kärsinyt hillittömästä kateudesta yli kaksi kuukautta. Kadehdin niitä, joilla on piha tai parveke. Niitä, joilla on auto. Niitä, joilla on mökki. Jopa niitä, joilla on asuntovaunu tai -auto. Ja erityisesti niitä, joilla on sauna! Ja joillakin on jopa nuo kaikki. Ei ole reilua. Pieni, parvekkeeton asunto keskellä kaupunkia on ollut ankea paikka viettää tätä rajoitettua koronaelämää.”
MISSÄ niitä omakotitaloja, pihoja, mökkejä, saunoja ja sitä tilaa on? Maaseudulla tietysti.
Siellä on kaupunkilaishintoihin verrattuna erittäin edullisia omakotitaloja. Siellä on kesäpaikkoja, mummonmökkejä, autiotaloja, pikku viljelyyn sopivia peltotilkkuja,
rakentamiskelpoisia tontteja kylissä ja vesistöjen rannoillakin. Miksei siirtolapuutarhakin voisi sijaita myös maalla? Leirintäalueet ja maatilamatkailu voivat olla nyt kysyttyjä paikkoja. Veneily kotimaan vesillä näyttää kasvattavan suosiotaan sekin.
Jopa Helsingin Sanomat, jonka perusajatuksia on väite ”kaupungistumisen trendistä, joka on välttämätön”, kertoo myös toisenlaisia tarinoita. Esimerkiksi näin (22.5.):
”Etätyön toimivuus on ollut monille silmiä avaava kokemus. Helsingistä Nurmijärvelle muuttaneet Sauna-ahot saattavat olla uuden Nurmijärvi-ilmiön etujoukoissa. Nurmijärvelle Meilahdesta muuttaneet Minttu, Niko ja Liinu Sauna-aho ovat onnellisia, että muutto tapahtui jo ennen korona-aikaa: ’Onneksi emme ole siellä pienessä asunnossa nyt!’”
MAASEUTUKUNTIEN väki ei saisi jäädä nyt pyörittelemään peukaloitaan. Tämän parempaa mainosaikaa ei maaseudulla ole ollut eikä sitä helposti tule. Kesä näyttää muutenkin Suomen kauneimmat kasvot.
Kun kiinnostusta maaseutua kohtaan on, siihen pitää yrittää vastata. Tarvitaan ideoita ja toimintaa.
Yksi etevä ja liian vähän käytetty keino ovat uudet tarinat. Jokaisessa kunnassa on uusia maallemuuttajia tai kesäasukkaita, joita tunnetaan julkisuudesta. Jutut kuntien nettisivuilla, paikallis- ja maakuntalehdissä ja valtakunnallisissa medioissa ovat arvokkaita.
Jokainen tarina saa lukijoita, jotka pohtivat: ”Jospa minäkin…”
YKSI tärkeä huomautus on paikallaan. Jokainen tulija on otettava vastaan aarteena – kummallisuuksineenkin.
Maaseudun elämän ehto on uudistuminen. Se ei onnistu entisin nuotein. Maa- ja metsätaloudesta saa elantonsa vain pieni joukko. Siksi maaseudun elinvoima tarvitsee kaikenlaista uutta väkeä.
Heidät kaikki on hyväksyttävä täysivaltaisiksi oman kunnan ihmisiksi, monipaikka-asujatkin.