JSN:n ratkaisut herättävät paljon kysymyksiä

Pääkirjoitus

Julkisen sanan neuvosto antoi torstaina äänin 6-6 Ylelle langettavan päätöksen Terrafamea koskevasta uutisoinnista. Päätöksen mukaan Yle taipui pääministeri Juha Sipilän painostuksesta muuttamaan uutisointiaan ja luovutti näin päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.

JSN otti ratkaisussaan kantaa vain median toimintaan. Sipilä sai jo viikkoja sitten eduskunnan oikeusasiamieheltä vapauttavan päätöksen, jonka mukaan hän ei ollut esteellinen Terrafame-päätöksessä.
Ratkaisu ja sen syntytapa herättää kysymyksiä.

Ensinnäkin huomiota herättää se, että Ylen langettava päätös syntyi äänin 6-6, jolloin puheenjohtajan Elina Grundströmin ääni ratkaisi.

JSN:n jäsenistä kahdeksan edustaa joukkoviestintää ja viisi suurta yleisöä, viestinnän käyttäjiä. Puheenjohtajaa ei ole määritelty kummankaan ryhmän edustajaksi.

Langettavan päätöksen takana oli puheenjohtaja Grundströmin lisäksi kolme yleisön ja kaksi joukkoviestinnän edustajaa. Viimeksi mainituista toinen oli Grundströmin tavoin entinen Vihreän Langan päätoimittaja.

Vapauttavaa päätöstä kannatti taas viisi joukkoviestinnän edustajaa ja yksi yleisön edustaja. Päätoimittajat ja muut toimitusten ammattilaiset olisivat siis antaneet vapauttavan päätöksen.

On lupa kysyä, vaikuttivatko Vihreän Langan entisten päätoimittajien poliittiset mieltymykset ratkaisuun.

Sipilä viestitteli kieltämättä varsin kärjekkäästi Ylen suuntaan.

JSN antoi lisäksi erillisen lausuman pääministeri Sipilän toiminnasta Terrafame-uutisoinnin yhteydessä. Sen mukaan pääministerin monet viestit jutun tehneelle toimittajalle voitiin tulkita painostukseksi.

Neuvosto piti myös moitittavana Sipilän eräässä viestissä ollutta lausumaa, että hän ei arvosta Yleä.

Pääministerille osoitetut moitteet herättävät nekin kysymyksiä. Onhan JSN:n tehtävä arvioida median eikä yksittäisten poliitikkojen toimintaa. Neuvosto perusteli poikkeuksellista menettelyään tapauksen yhteiskunnallisella merkityksellä.

Sipilä viestitteli kieltämättä varsin kärjekkäästi Ylen suuntaan. Mutta kuten JSN toteaa, jännitteet kuuluvatkin poliitikkojen ja median yhteiselämään.

Tapaukselle löytyy jopa ennakkoratkaisu Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä vuodelta 2007. Siinä EIT katsoi, että erään puolalaisen kaupungin pormestarilla oli oikeus vastata jopa loukkaavasti sanomalehdelle, jossa häntä oli arvosteltu kärkevästi. EIT:n mukaan pormestari ei ollut ylittänyt sananvapauden rajoja.

Tätä taustaa vasten ei voi pitää kovin raskauttavana Sipilän ilmaisua, että hänen luottamuksensa Yleen on nolla, varsinkin kun hän viestissään arvioi, että tunne on molemminpuolinen.

Lausuman lopputulemaan on kuitenkin helppo yhtyä tilanteessa, jossa väitteet valeuutisista ja informaatiovaikuttaminen valtaavat alaa eri puolilla maailmaa:

”Yhteiskunnan faktapohjaisuuden turvaaminen ja informaatiovaikuttamisen torjuminen ovat suomalaisen yhteiskunnan suurimpia haasteita. Neuvosto toivoo, että vallankäyttäjät ymmärtäisivät tämän eivätkä toiminnallaan turhaan vahingoittaisi vastuullisesti toimivan faktapohjaisen journalismin toimintaedellytyksiä.”

Juha Honkosen vastine pääkirjoitukseen