Iso Vihree jättää ison aukon keskustan eduskuntaryhmään

Pääkirjoitus

Seppo Kääriäinen ilmoitti maanantaina luopuvansa eduskunnasta seuraavissa vaaleissa.

Päätös on inhimillisesti katsoen hyvin ymmärrettävä. Kääriäinen täytti viime maaliskuussa 70 vuotta.

Politiikkaan hän tuli jo vuonna 1970, jolloin Helsingin yliopistosta juuri valmistunut valtiotieteilijä palkattiin töihin keskustan puoluetoimistoon.

Lahjakkaan nuoren miehen tie vei keskustan puoluesihteeriksi vuonna 1980, eduskuntaan vuonna 1987, kauppa- ja teollisuusministeriksi Esko Ahon hallitukseen vuonna 1993, puolustusministeriksi Matti Vanhasen hallitukseen vuonna 2003 ja eduskunnan ensimmäiseksi varapuhemieheksi 2007.

Kääriäinen jatkoi keskustan tohtoriperinnettä väittelemällä valtiotieteen tohtoriksi vuonna 2002.

Väitöskirja käsitteli keskustan strategisia valintoja vuosina 1964-2001.

Aika harvalle poliitikolle on suotu poliittista lempinimeäkään. Kääriäisellä sellainen on, ”Iso Vihree”.

Kääriäisen poliittiselle uralle kertyy näin mittaa lähes 50 vuotta. ”Eikös se ole tarpeeksi”, Kääriäinen kysyy eropäätöksestä kertovassa blogissaan.

Kääriäisen elämäntarina on yhdeltä osin kertomus siitä, miten ujosta savolaispojasta kasvoi tuhansien ihmisten kansankokouksia villinnyt mestaripuhuja.

Vuosikymmenten saatossa hänestä on kehittynyt suorastaan suomalaisen politiikan kulttihahmo.

Nuorempi polvi muistaa Kääriäisen sympaattisen hahmon Ylen animaatiosarjasta Itse Valtiaat.

Monet hänen sanontansa ovat jääneet elämään, kuuluisimpana ehkä luonnehdinta keskustan ”veret seisauttavasta vaalivoitosta” vuoden 1991 eduskuntavaaleissa.

Aika harvalle poliitikolle on suotu poliittista lempinimeäkään. Kääriäisellä sellainen on, ”Iso Vihree”.

Kääriäisen myötä keskustan eduskuntaryhmästä lähtee valtava määrä poliittista kokemusta ja osaamista.

Samalla lähtöön liittyy paljon symboliikkaa. Suurten ikäluokkien aika suomalaisessa politiikassa, myös keskustan johtotehtävissä on päättymässä.

Kääriäinen toimi keskustan puoluesihteerinä 1980-1990, jolloin puolueen puheenjohtajana oli Paavo Väyrynen. Hyvin pitkälle tämän parivaljakon ansiosta keskusta säilyi suurena puolueena Urho Kekkosen ajan jälkeisessä Suomessa.

Nyt Väyrynen on ajautunut ulos keskustasta ja Kääriäinen jättää tilaa uusille voimille.

Muistokirjoituksia Kääriäisestä ei kannata vielä tehdä.

Hän siirtyy vain aidan toiselle puolelle, politiikan tekijästä tarkkailijaksi ja kommentoijaksi.

”Se on politiikan entiselle tutkijalle vähintään yhtä mieluisaa kuin politiikan tekeminen”, Kääriäinen kirjoittaa blogissaan.

Kääriäisen kirjoituksia on tähänkin asti luettu keskustaväen tuntojen ilmapuntarina.

Jatkossa niitä luetaan ehkä vieläkin tarkemmin.